Sen verran alkoi pää hajoilla, että kun S ehdotti pientä luontoretkeä lauantaina, olin heti valmis. Pakkasimme eväät reppuun ja auton nokka suunnattiin kohti Laipan erämaassa sijaitsevaa Pihtilampea. Kohde oli sikäli mukava, että autolla pääsee ihan nuotiopaikan viereen, eikä tarvinnut kävellä liikoja. Retkeilypaikan ohitse kulki lauantaina myös Sappee mtb:n reitti, joten pystyttiin kannustamaan tuttuja siinä samalla.
Pihtilampi on ihana paikka! Siellä jos jossain aina sielu virkistyy. Tuntuu käsittämättömältä, että näin läheltä kotoa löytyy tällainen luontokohde.
Kahvit juotiin laavulta n. 50 metrin päässä sijaitsevalla jäkäläisellä kalliolla, minne aurinko paistoi lämpimästi. Maastopyöräilijät ähisivät siitä ohitse ja hirvikärpäset surrasivat korvan juuressa.
Itse Pihtilammen nuotiopaikalla käytiin fiilistelemässä savunhajua ja turinoimassa toisten retkeilijöiden kanssa. Koirakuume ei helpottanut yhtään, kun saimme seurata ja leikittää pientä sekarotuista Pepiä.
Kävelimme vielä pienen, tarinan mukaan pohjattoman, Sadinlammen rannalle. Voi jessus, että tekikin hyvää olla vähän ulkona ja liikkeellä. Tunsin niin vahvaa yhteyttä luontoon ja sen rauhaan. Tuoksuttelin suopursuja, ihailin luonnon värejä, kuuntelin hiljaisuuden sävyjä.
Tästä ei voi olla kuin suunta ylöspäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti