Halkomäki: Hei hei, mikä...

...mahtaa olla IN?


Jos et oikein tiedä että mitä sitä elämällään tekisi, niin kannattaa tsekkailla plokeista kuumimpia, cooleimpia ja trendikkäimpiä ajanviettotapoja. Sitten tiedät mikä on IN ja on niin paljon helpompi hengittää. Nopea katsaus tuotti seuraavanlaisen pikaraportin:

Ruokaplokeissa tyhjennellään pakastinta viime kauden marjoista ja sienistä ja väännetään niistä kaikkea älyhyvää. Pää työnnetään raparperipuskaan eikä oteta pois ennenkuin  piirakat on leivottu, kiisselit keitetty ja raparperisima käymässä. Tosiruokahifistelijät keräävät nyt luonnon yrttejä lautaselle. Haluatko sinäkin viettää oksaalihaponhuuruisia hetkiä kiisselikulhon äärellä vai tyhjennätkö mieluummin pakastimesta sen viimeisenkin pizzalaatikon?

Muotiplokeissa viedään kevätvaatteita muotiplokkaajien yhteiskirppiksille koska ne on jo niin lääst siisön. Esitellään uusia ihania kesävaatteita ja mistä ne on ostettu ja paljonko maksoi. Verkkokaupoissa visa huutaa. Jos sinäkin kaivelet kaapeistasi niitä jo kohta kymmenen vuotta käytössä olleita kesähousujasi, ole huoleti; muutama vuosi eteenpäin ja ne ovat taas kuuminta hottia. Kaksituhattaluku tekee kohta kampäkin!

Sisustusplokit esittelevät valoisia ja raikkaita kesäkoteja joissa uusimmat rivieramaisonit ja  lexingtongantit säteilevät kilpaa uusien terassikalusteiden kanssa. Maljakossa pitää olla kieloja tai syreeniä. Elämä siirtyy sisältä lasitetuille parvekkeille joissa tänään on varmasti ollut ainakin 60 astetta lämpöä... ja terasseille uusien sisustustyynyjen syleilyyn. Jos et omista terassia tai edes tuuletusparveketta, olet auttamattomasti tosiOUT! Ainahan voit kyllä paikata tilannetta ja lähteä jollekin lähibaarin terassille, otat vaan sieltä omalta sohvaltasi jonkun Vallilan sohvatyynyn kainaloon. Helppoa, ja säästyi nekin kestopuurahat!

Puutarhaplokit möyrivät vielä kasvimailla kyntämisen, kylvön ja kastelun merkeissä, puutarhoissa kukkaloisto on alkumetreillään ja uusi olkihattu&sinkkinenkastelukannu&kevyetpellavavaatteet ovat hittijuttu. Mikäli kuulut niihin puutarhailijoihin, jotka kuokkivat maata vanhoissa rytkyissä ja rikkinäisissä kumppareissa, älä masennu. Mietihän mikä tulee niiden tomaattien kilohinnaksi joiden hoitamiseen on pitänyt ostaa viidensadan euron vaatekerta?

Lifestyleplokit sitten sekoittavat kivasti kaikkia näitä hittijuttuja ajatuksella kerää koko sarja ja täydellinen elämä. Meillä täällä Maitolaiturilla on ihan omat laiffit ja stailit just nyt. Päivän kuumin juttu oli ruohonleikkuriremontti. Seuraavaksi ehkä raporttia siitä, kuinka kepposasti se lähteekään käyntiin ja viekin niin tasasesti. Ehkä. Voisin myös testata, onnistuuko kotipihaan ajaa sellaista veikeää ruudukkokuviointia kuin jalkapallostadioneiden nurtseihin on saatu aikaan! Mä olen aina niitä niin ihaillut!

Halkomäki: Sahanpuruja rusinoiden kera

 Talven vaihtumisen kesäksi huomaa ainakin yhdestä asiasta: kaurapuuro ei maistu aamuisin! Siispä mysliä lautaselle rahkan tai maustamattoman jogurtin kera. Kaupasta ostettavat myslit ovat aikamoisia kaloripommeja ja kalliitakin vielä, halvemmat versiot maistuvat sitten taas ihan sahanpurulta rusinoiden kera. Jo varmaan muutaman vuoden ajan olen suunnitellut tekeväni itse mysliä, ja kun Tiinakin siihen puuhaan ryhtyi jo varmaan vuosi sitten, niin johan minäkin innostuin! Hitaana hämäläisenä tosin vasta pari viikkoa sitten. Alkusysäyksen antoi Pirkka -lehdessä ollut ohje jota hiukan muokkailin oman makuni mukaiseksi. Itse valmistusprosessi oli helppo, aineet löytyivät lähikaupasta ja jopa se mies joka asuu samassa taloudessa mun kanssa tykkäsi lopputuloksesta! Tykkäsi niin paljon että oikein kehui!!! Ja söi sitä kuin se kuuluisa Simo sitä hilloaan. Ensimmäinen satsi oli tuhottu viikossa. Toisen teinkin sitten tuplana.

Omatekoinen mysli on edullista, kohtuullisilla kaloreilla, oman suun mukaista ja taatusti tuoretta tavaraa. Siis jos vertaa kaupan tuotoksiin. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa suosia luomua tai lähituottajien raaka-aineita! Suosittelen! Kesäkuumalla vaikka viilin sekaan! Pakastimesta marjoja kaveriksi! Ja sen viilinkin voi muuten tehdä itse! Hmmmm...siinäpä ehkä seuraava projekti?

IHANA MYSLI 

 

Tästä riittää noin 20-25 annosta, eli sinkuille tai pieniruokaisille sopiva 

satsi. Perheellisen kannattaa tehdä heti tuplana...

 

6dl isoja kaurahiutaleita
1dl kauraleseitä
1dl vehnä- tai ruisleseitä
1dl auringonkukansiemeniä
2dl pekaanipähkinöitä
2dl maapähkinöitä

2-3rkl vaahterasiirappia tai juoksevaa hunajaa
2rkl rypsiöljyä

Oman maun mukaan sekaan voi makeutukseksi laittaa myös:
1,5 dl kuivattuja banaanilastuja 
1,5 dl kuivattuja aprikooseja pilkottuna
1,5 dl kuivattuja omenalastuja
1,5 dl rusinoita
1,5 dl kuivattuja karpaloita
1,5 dl  kuivattuja marjoja

1. Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, leseet, auringonkukansiemenet ja 
karkeaksi rouhitut pähkinät. Lisää vaahterasiirappi/hunaja sekä öljy. Sekoita hyvin.

2. Levitä se on uunipannulle leivinpaperin päälle. 
Paahda 175c uunissa noin 15 minuuttia. Sekoita kerran paahtamisen 

puolivälissä ja ole tarkkana ettei mysli pala!

3. Lisää jäähtyneeseen seokseen aprikoosit, karpalot ym.

4. Sekaan voi lopuksi heittää vaikka vehnänalkioita, pellavansiemenrouhetta 

tai mitä puruja nyt ikinä haluaakaan!

Halkomäki: Hyvinvoiva!

Eilen iltateen ääressä havahduin siihen, että just nyt koen voivani paremmin kuin aikoihin. Fiilis on suorastaan sikamaisen hyvä, jos vertaa vaikkapa talviaikaan. Fyysinen olotila tämän mahakumpareen kanssa on kylläkin kireän karu ja syö omaa jaksamista päivittäin, mutta silti pääkopassa tuntuu niin kivalta että ihminen suorastaan porskuttaa eteenpäin! Miksi näin? Miksi nyt? Mikä on erilaista just nyt? Aika helppo oli löytää vastaukset! Mä olen tehnyt asioita joista tulee hyvä olo, hyvä mieli ja jotain konkreettisesti näkyvää tulosta. Siis tehnyt muutakin kuin vain inventoinut omaa elämääni...

Pihahommat: tuolla ulkona möyriminen haravan, lapion ja kottikärryjen kanssa, kasvimaa, laitto ja kylvöhommat, kesäkukkien istutus, puskien raivaus, muurahaisten myrkytys ja multakasojen siirto. AH!

Keittiöhommat: on ollut vähän enemmän aikaa laittaa ruokaa, kokeilla uusia reseptejä, nautiskella koko prosessista aina silloin tällöin eikä aina vaan vääntää nopeasti jotain pöperöä pöytään. Lisäksi olen piiiiitkästä aikaa ehtinyt/saanut leipoa kaikenlaista mukavaa viime aikoina, uusia juttuja on aina mielenkiintoista kokeilla ja nauttia omasta ajasta vatkaimen jatkeena.

Ystävähommat: on ollut aikaa tavata ystäviä erinnäisissä yhteyksissä, puuhailla jotain yhdessä, kahvitella, kokoustella, matkustaa, ulkoilla ja herkutella. On ollut niitä, jotka poikkeavat yllättäen ovesta sisään ja niitä, joille voi yllättäen poiketa. On jaettu ilot ja surut ja munkkirinkilät.

Kotiäitihommat: kotihommatkin voivat olla ihan nautinnollisia, kun seurana on hyväntuulinen napero. Välillä kyllä kiristää pipoa kun kaaoksenhallinta ei onnistu, mutta sitten taas nollaan päätä ja päivitän toimintamallit. Päivittäin saan nauraa kyllikseni kun muksu on niin hauskassa iässä. Toisinaan taas puren hammasta kun se on ihan mahdoton vintiö. Hetkeäkään tästä ajasta en luovuttaisi päiväkodin tädeille!

Liikunta: vaikka tässä olenkin aika lailla kehoni vanki, niin silti pystyn vielä tekemään edes jotain liikunnallistakin. Pienet kävelylenkit, pyörälenkit ja kahvakuulailutreenit pitävät pääkoppaa pirteänä. Mieli halajaa kyllä vaikka minkälaisen hikiliikunnan pariin, eikä vähiten maastöpyöräilyn, mutta kroppa ja lääkäri on toista mieltä. Ei auta kuin totella!

Sitten on tietysti lukuisa joukko asioita jotka vaikuttavat elämään positiivisesti just nyt tai lähitulevaisuudessa. Niin kuin nyt vaikka aurinko, kesä, Tiinan poppoon kotiinpaluu, juhannus, kirkastusjuhlat, mökkielämä, rantasauna, lomareissu, mansikat, iltarastit ja mato-onginta. Ja vaikka mitä.

Tulevaisuudessa, sitten syksymmällä, tuo henkinen hyvinvointi voi olla vähän rankemmassa prässissä, mutta taas fyysinen puoli on toivon mukaan kohenemassa ja paikkaa tilannetta edes jotenkin. Sellaista tasapainoiluahan tämä elämä on! Mutta nyt, nyt mennään näillä eväillä ja voidaan hyvin.

Voikaa tekin!!!  :)

 

Halkomäki: Toukotaukoa

Maitolaiturilla on ollut viimeisen kuukauden aika hiljaista. Niin ei ole ollut mitenkään tarkoituksellisesti, niin vaan kävi. Kirjoitettavaa olisi kyllä vaikka millä mitalla, mutta mitään valmista ei ole syntynyt. Näillä kulmilla elettiin nimittäin peräkkäin kolme todella synkkää viikkoa, kolme nuorta ihmistä siirtyi ajasta ikuisuuteen vain viikon välein. Se veti mielen niin hiljaiseksi, tyhjäksi ja surulliseksi. Sanattomaksi. Monta kertaa istuin koneelle ajatuksena päivitellä plokia, mutta en saanut mitään aikaiseksi. Koko touhu tuntui niin turhalta, mieli kiersi kehää. Lämpöisiä ajatuksia lähti niille ystäville ja tuttaville jotka elivät valtavan surun keskellä. Meneillään oli mitä kaunein kevät, mutta eipä siitä pystynyt täysin iloitsemaan. Ei auttanut muuta kuin antaa aikaa.

Mutta tässä taas ollaan! Eletään aikaa keskellä kevään toukotyöruuhkaa ja kukkapenkkihullaantumisia. Ihanat ilmat hellivät ihmistä. Lumet lähtivät tältä mäeltä nopeasti ja pian pääsin haravointihommiin ja siistimään nurkkia. Pionien piipot pistivät esiin mullan alta vinhaa vauhtia ja kukkapenkit pitikin laitella ensimmäisinä kuntoon. Pihassa ei onneksi ole isompaa urakkaa tälle kesälle, nyt jo tämän mahakumpareen kanssa temmeltäminen on melkoista tuskaa. Yhden ruusujen valtaaman kukkapenkin aion kyllä myrkyttää ja myllätä uuteen uskoon, mutta siihen saakin sitten urakointi jäädä. Sitä ennen kaivan penkistä perennat ylös ja laitan ne jakoon tulevan lauantain perennatorilla. Viime syksynä äitimuori myrkytteli pihasta ikivanhoja ja puolilahoja puskia, sellaisia jotka eivät enää alasleikkauksestakaan virkistyneet. Lumimarjat, hurmehappomarjat ja hopealehtipajut saivat kyytiä. Tänään olen katkonut muumioituneita pusikoita pois oksasaksilla. Maisema avartuu ja siistiytyy kummasti.

Kellarissa talvehtineet pelargoniat olivat säilyneet kaikki hengissä talven yli, nyt vein ne ilmeisesti riittävän kuivina talviunille. Leikkauksen ja lannoituksen jälkeen kului kaksi viikkoa kun ensimmäinen pelargonia jo availi nuppujaa. Ihmeellinen luonto! Välillä mietin miksei ihmisellekin ole voitu antaa synnyinlahjana moista uudistumisnopeutta? Kahdessa viikossa kuolleen näköinen rankku nousee loistoonsa ja kukkii kuin ei koskaan olisi lehdetön ja surkea ollutkaan. Jokin on kyllä ihmisen evoluutiossa mennyt pieleen!!! Nyt nuo kaunottaret kukkivat jo verannan ikkunalla ja osa pääsee siitä vielä rappusten ruukkutarhaa somistamaan. Kesäkukkia en aio tänä vuonna laittaa kuin muutaman; kaksi verenpisara-amppelia ja parit parvekelaatikot talon seinustalle, ehkä joku kori-istutus jonkun kannon nokkaan. Jotain helppohoitoista ja kestävää.

Ahkera apumies!

 

Kasvimaalla oli viime kesänä aika nihkeä meininki. Pikku-Kiiskin kanssa ei paljoa puutarhahommia harrastettu. Tänä keväänä otin viimeiset järjen rippeet käteeni ja tein tiukan suunnitelman kylvöjen suhteen. Kahteen kasvulaatikkoon kylvin eri salaatteja ja varhaisporkkanaa. Maahan laitoin herneitä. Siinähän sitä jo on naposteltavaa. Ehkä jokusen sipulin vielä törkkään jos istukkaita vielä on jossain tarjolla. Tilaa kasvimaalla kyllä riittäisi ja olenkin tarjonnut tuttaville mahdollisuutta tulla tekemään omia penkkejään. Kukaan ei ole uskaltaunut. Mansikka vie suurimman osan tilasta ja muutaman penkin niistä koitan saada syksyllä uusittua. Naapurin ihana mystinen metsätyömies juhlisti äitienpäivää jyräyttämällä puutarhajyrsimensä käyntiin. Siinä tuli samalla meidänkin kasvimaasta ennätyskuohkea ja ihana, kyllä kelpasi hernepenkkiä perustaa! Suurimmat kasvimaafantasiani pääsenkin sitten toteuttamaan tulevana sunnuntaina ystäväni Martin jo perinteisissä istutustalkoissa. Suomen suurin yhden miehen kasvimaa tarjoaa talkooporukalle tiivistä puuhaa yhdeksi päiväksi syömisen ja kahvittelun lomassa. Ei siis haittaa vaikka oma kasvimaa jäikin aika pieneksi ja vaatimattomaksi! Tai eihän sitä tiedä, jos ihminen tästä vielä villiintyy...

No, joka tapauksessa jo nyt tuntuu helpottavalta ja itseään kohtaan armolliselta päätökseltä pitäytyä kaikessa pienimuotoisessa tänä kesänä. Paitsi tää maha! Minä kun en ole mikään varsinainen viherpeukalo. Tai no joo, myönnetään, kyllä mun peukalo toisinaan hiukan vihertää. Lähinnä vaan kateudesta naapuritorpan kukkaloistolle.

Kotipiha heräilee kohti kesää.

Halkomäki: Iltaa.

 

 

Yksi päivän parhaista hetkistä on tässä kuvassa.

 

Ilta. Kotimetsä.

 

Kun pääsee lähtemään iltalenkille metsään, juuri siihen aikaan kun aurinko hilaa itseään alas kohti puiden latvoja. Näin keväällä ilma on jo tyyni mutta vielä kylmän kirpeä, kesällä illan viileys on jo laskeutunut ja metsän tuoksut valloillaan. Ja ne männyt! Vuodenajasta riippumatta ne hehkuvat kultaisen oranssissa asussa.  Tänään sain nauttia tästä väri- ja valoterapiasta tunnin verran, tuulettaa mieltä ja ajatuksia. Ihanaa.

                                 Kyllä maalla on mukavaa!

Halkomäki: Lintulaudan AfterFly

Meillä on tuon alatalon naapurin kanssa paitsi yhteishuoltajuus lintulautojen hoidossa, niin myös ankara kisa lintulaudan suosiosta lintujen keskuudessa. Että mitä lajeja on käynyt ja kuinka paljon on ruuhkaa ja silläviisiin. Meidän talo taisi voittaa kisan tänä vuonna ainakin meidän omasta mielestämme!!! Nimittäin naapurin lintubaari on jo hiljentynyt aika lailla muiden kuin keltasirkkujen osalta, mutta meillä käy edelleen ankara kuhina. Punatulkut ovat jo hiipineet takaisin metsän kätköihin, mutta tilalle on tullut uusia turisteja: varpuset! Hupaisan näköistä pientä ja kuhisevaa kansaa, kaikki jotenkin vähän erinäköisiä ja kokoisia mutta porukkahenki on luja! Myös keltasirkut ovat vahvasti mukana syömistouhuissa, mutta sen sijaan talven vakiovieras harmaapäätikka on jo poistunut kuvioista. Vähän huolettaakin, että onko sillä kaverilla kaikki okei?! Käpytikat jaksavat vielä visiteerata päivittäin, samoin pyrstötiaiset, mustarastaat ja kolme lähimetsän oravaa. Plus tietenkin harakat, varikset ja närhet, vakiorosvot!!! Varpushaukka käy napsimassa pulleita paisteja laudan lähistöltä tämän tästä, ja muutaman kerran pienoinen pyy on istuskellut tuossa meidän omenapuussa, kerran jopa ulkohuussin katolla. Aika humoristinen näky, heh! Uusin tulokaslaji meidän pihapiirissä on puukiipijä. Ihanan suloinen pieni vipeltäjä, joka kiipeää koivun runkoa ylös kuin hiiri. Olen nyt nähnyt sen kaksi kertaa ja rekrytoinkin jo alatalon puusepän tekemään sille muutaman pöntön tähän lähipuihin. Se on niin pikkuinen lintu että sitä on aika vaikea bongata, voi olla että se on asustellut täällä pidempäänkin mutta en vain ole huomannut.
Iltapäivisin lintulaudalla käy paras kuhina. Auringonpaisteessa lintuväki pitää melkoista hulinaa ja pyrähtelee iloisesti sinne tänne. Meiningistä tulee ihan mieleen Levin Vinkkarin terassi kevätsesonkiviikoilla afterskin ollessa parhaimmillaan. Mutta mikäpä linnuilla on juhliessa, ankarasta talvesta selvitty niin onhan se riemun paikka! Lisää jyviä ja ihraa kehiin!

Pikku-Kiiski on Papan kanssa ruokintapuuhissa sydäntalven pakkasissa.

 

Ps. Lintujen kevätruokinta on aika hankalaa jo maaliskuussa, kaupoista loppuvat niin jyvät kuin talipalluraiset! Etenkin isoja 20kg säkkejä saa metsästellä ihan tosissaan. Pienissä pusseissa on kilohinta melkoisen tyyris. Ensi vuonna pitänee hamstrata...

Halkomäki: Pienestä kii...

Sitä on sitten pääsiäinen saatu päätökseen ja rairuohot löytyvät jo kompostorin uumenista. Suklaamunat on syöty, mutta pääsiäispuput nököttävät yhä edelleen takan reunuksella. Jännä juhlapyhä tämäkin on. Tässä huushollissa olen ainoa, joka sitä jotenkin haluaisi viettää. Vaalia niitä hyvin vähäisiä pääsiäisperinteitä, niitä mitä on jo lapsuudessa ollut. Kauhean laimeaa vaan on yksin fiilistellä ja viritellä narsisseja kuistille ja pupuja pöydille. Tällaisena ei niin sitten ollenkaan kirkollisena ihmisenä pääsiäinen on minulle sellainen kevään juhla, ja on mukava laittaa kotia raikkaaseen kuosiin talven jäljeltä.  Syödä hyvin ja ulkoilla ja lepäillä perheen sekä ystävien kesken. Ehkäpä sitten kun tuo Pikku-Kiiski tuosta vähän kasvaa niin saadaan lisää draivia näihinkin pyhiin!

Toipilas.

 

Pääsiäisen viikonloppu meni lasareettimeiningeissä ihmistelineenä kotisohvalla. Kiiski sairasteli, kova kuume ja hillitön yskä. Ulkona oli mitä upeimmat ulkoilukelit, mutta ihme kyllä siitä ei tullut minkäänlaista ressinpoikasta. Sohvalla oli vaan niin leppoisaa? Ehdittiin sentään käydä siellä Kuhmalahdella syömässä pääsiäisateria mukavalla porukalla, ettei ihan pakkasen puolelle jääneet nämäkään pyhät. Ja olihan se kivaa kun sai itse syödä kaikki lapsen saamat suklaamunat...ensi vuonna en ehkä pysty enää nauttimaan samoista eduista? Hyviä olivat kaikki merkit ja laadut, ja hyvällä omallatunnolla ne napostelin, heh heh!

MUTTA. Yksi asia meinasi pilata koko pääsiäisen, ja itse asiassa jätti siihen kyllä melko ikävän sivumaun. Nimittäin mämmi. Kiihkeästi odotettu yksi tai kaksi kupillista mämmiä ja tänä vuonna vaniljakastikkeen kera. Mutta mitä tapahtuikaan, mikä ryssi tämän pyhän pääsiäsihetken? Minä. Ja luomumämmi. Kymppimämmin luomumämmi. Voihan vehnä! Se oli kamalaa. Kuivaa. Karvaan makuista. Sokeroimatonta. Kyllä nyt puri luomu mua omaan nilkkaan. Periaatteena mulla on, että ostan aina luomua kun sitä on järkevään hintaan saatavilla. Ja tätä mämmiähän sitten oli. Vaan empä osta toista kertaa. Onneksi naapurissa nykäsen tukku pelasti tilanteen ja kiikutti meille puolikkaan rasian Saarioisten mämmiä. Hitsin hyvää! Mutta kyllä jäi karvas maku siitä Kymppimämmin flopista...ja miäskin pääsi sanomaan, että kyllä nyt toi sun ekohippeily taas on mennyt liian pitkälle! PÖH!