Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

torstai 17. maaliskuuta 2011

Kyllikit : Historian siipien havinaa!

Lauantaina kävi niin, että plokiklikauslaskuri ylitti TUHANNEN klikkauksen maagisen rajapyykin!!! Ja mitä tapahtui maanataina? Maitolaiturille liittyi kymmenes rekisteröitynyt lukija!!! Käsittämätöntä!!! (Eihän tässä näin pitänyt käydä...?) Kaikenlaista muutakin järisyttävää on lähiaikoina tapahtunut, tosin ikävää sellaista, mutta Kyllikit ovat saaneet näistä plokin tapahtumista ainakin hiukan valoa synkkyyteen. (Toivottavasti Japanissa toivutaan ja toivottavasti Lauri Tähkän fanit pääsevät ylös pettymyksen kuopasta!) 

Meiltä on kyselty, että mistä moinen nimi plokille? Moni on kai olettanut sen olevan vain joku "heitto", mutta itse asiassa se kantaa monivaiheiset ja pitkät juurensa ihan viime vuosituhannen puolelle. Historia menee jotenkin näin:

Kultaisella 1990 -luvulla oli muoti-ilmiönä bändit. Vähän niin kuin jokaisella vähänkään uskotavalla tyypillä piti olla oma bändi. Silloin oli pinnalla myös kaikenlaisia tyttöbändivirityksiä, Petsit ja Naikkarit ym. Meitä moinen ilmiö ja toinen toistaan karummat bändit riemastuttivat suuresti, ja jaksoimme niille naureskella vuosien ajan ihan urakalla. (Naikkareita tosin fanitimme kympillä, Jonna ja Erin tuntuivat meille ihan sielunsiskoilta, niin hyvä meininki niillä oli!) Kerran kesäisenä iltana istuimme Aitoon Osuuspankin ikkunalla ja hörppäsimme puoliksi pullon siideriä, ihan vaan kesän kunniaksi. Sitten jostain kumman syystä siinä mainiossa mielentilassa leikimme ajatusleikkiä, että JOS meilläkin olisi oma bändi, minkälainen se olisi? Nimeksi valikoitui heti Maitolaiturin Kyllikit, koska se oli meistä "mediaseksikäs", persoonallinen, uniikki, riittävän outo mutta silti ihan tavallinen. Se olisi meitä ja maaseutua! Nimen keksimisen jälkeen homma lähti ihan käsistä. Bändillähän pitäisi olla omia biisejä, ja niitä opiskelijaelämän tyhjiä iltoja täyttääksemme sitten rustailtiin. Vähän väsyneinä...mutta silloinhan irtoaa parhaat naurut! Lopulta meillä oli kasassa kaksi omaa biisiä. Aivan loistavia tekstejä, joilla ei vielä tänäkään päivänä ole melodiaa! (Ehkä jonakin päivänä julistamme jonkinlaisen sävellyskilpailun?) Biisien teon jälkeen piti tietysti painattaa omat bändipaidat, sehän oli ihan must! (Kiitos Jarkko, joka auton pesua vastaan hoiti homman!) Kyllikeille tuli siniset paidat valkoisella tekstillä ja kolme kappaletta fanipaitoja oli mustina myöskin valkoisella tekstillä. Kyllikkipaidat herättivät hilpeyttä missä ikinä kuljimmekaan. (Etenkin Helsingin Erotiikkamessuilla!) Hilpeyttä herätti myös tarina bändistä, joka oli olemassa mutta ei kuitenkaan ihan tavallisella kaavalla! (Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla...) Fanipaitoja on tähän mennessä jaettu 2/3. Ensimmäisen paidan sai tosifanimme Antti Lehtinen, Ultra Bra -yhtyeen veijarimainen rumpali, joka perusti ja myös pyöritti itsenäisesti meidän fanclubia. (Tosin vain ajatustasolla!) Toisen paidan sai samaisen yhtyeen pianomies ja sävelnikkari Kerkko Koskinen. Hänen syvä vaikuttuneisuutensa Aitoon maalaismeiningeistä, Kirkastusjuhlista ja Maitolaiturin Kyllikkien elämästä tekivät puolestaan Kyllikeihin niin suuren vaikutuksen, että palkitsimme hänet fanipaidalla. Ja mikä ihmeellisintä, nuo paidat ovat muinoin vilahdelleet myös televisiossa kyseisten herrojen päällä! Promokuvatkin meistä on otettu, Tampereella, Kyllikinraitin puutalojen seinustalla. Saattavat olla vielä jossain tallella. Siis ne kuvat. Talot on kai purettu?!

No, kun tämä bändimielikuvitusleikki sitten joskus hiljeni, jatkoivat Maitolaiturin Kyllikit toimintaansa ihan vaan "perustoiminnan" tasolla, reissaillen, kokkaillen, retkeillen, fiilistellen, urheillen, leipoen ja remontoiden. Ja vaikka mitä muuta. Kyllikeille on syntynyt jopa alajaostotoimintaa, kuten tapetointikaksikko toiminimellä LiisteriVenukset. Siitä ehkä joskus lisää myöhemmin. Kaiken kaikkiaan Maitolaiturin Kyllikit ovat pitäneet jatkuvasti yllä maaseudun ja etenkin kotiseudun arvostusta, hilanneet lippua yhä korkeammalle salkoon ja tuoneet tämän maitolaiturin alueen asioita esille mahdollisimman monissa yhteyksissä. Nyt olemme tulleet tänne nettiin jatkamaan, ja jakamaan Kyllikkielämän antoisaa mutta arvaamatonta arkea!

Sellainen tarina se. Näin torstain kunniaksi. Viikonloppu lähestyy huimaa vauhtia, iloitaanpa siitä ja Auringosta!!!

3 kommenttia:

  1. Pakko vielä tähän lisätä, että Osuuspankin ikkunalle oli kyseisenä kesänä (muistaakseni -99) laitettu lappu "ETHÄN ISTU IKKUNALAUDOILLA". Joten tuo kesäinen siiderisessio paikallisen pankin pihassa on luultavasti HURJINTA mitä me ollaan koskaan Hannan kanssa tehty (sori vaan Mailis ja Timo...).
    Ilmassa väreilee nyt kaikkea mukavaa liittyen elämään ja Kyllikeihin. Jos mies sanoo yhtenä päivänä ihan vaan ohimennen, että oletpas sä kiinteytynyt, niin sillä kommentillahan sitä ihminen leijuu seuraavan kuukauden :)

    Tiina

    VastaaPoista
  2. Joo, se oli kyllä hurja veto meiltä!!!

    Hanna

    VastaaPoista
  3. Täähän oli tosi hieno ja mukava tarina!
    Nuoruus ja hurjuus, eikös?

    t. Myllyojan ihmisveturi

    VastaaPoista