Halkomäki: Kiristyneitä nikamävälejä ja kirjavinkkausta

Ihan pakko nyt kertoa. Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa naprapaatilla. Se on siis sellainen tyyppi, joka hoitelee tuota ihmisen rankaosastoa. Olipahan hirvittävän ihana kokemus! Ihan molempien sanojen varsinaisissa merkityksissä. Yksi syvä uloshengitys ja siihen yhdistetty painava kiertoliike saivat selässäni aikaan sellaisen rytinän ja paukkeen sarjan, että ehdin jo pelätä pahinta. Hiljaisuuden laskeuduttua en kuitenkaan ensimmäiseksi kehdannut kysyä, että kävelenkö enää koskaan. Suustani pääsi vain hämmästynyt: oooHo! Lantio sai vielä samantapaisen käsittelyn, hiukan vähemmällä paukkeella tosin, mutta onneksi enempiä vikoja ei löytynyt. Eilisillan olinkin sitten kuin "heinäseipään niellyt sahapukki", mutta tänään olo on jo ihmeen vetreä! Uusi selkä, uudet kujeet! Hih!

Tiina tuossa ehti jo vähän sohaista kepillä muurahaispesää ja fiilistellä puutarha-asioilla, joten pakko kai minunkin on. Keskityn kylläkin kasvimaahan. Lupaan jättää tämän jälkeen aihepiirin silti vielä vähäksi aikaa, koska ulkona möllöttävät paksut hanget kielivät kuitenkin vielä ihan silkasta kevättalvesta. Puutarhajutuissa kun kannattaa olla ajoissa, niin siksi laitan tämän puutarhakirjavinkkauksen jo hyvissä ajoin ilmoille ja hautumaan, jos jollakin sattuisi oleman innostusta aiheen pariin.
Myöskin tuo Pihakalenteri on mainio ostos, mikäli tykkää kirjoitella muistiin kaikenlaisia pienviljelijän ja kotipuutarhurin arkeen kuuluvia tapahtumia. Siinä on kalenterin lisäksi paljon tietoa kasveista ja niiden hoidosta. Minulla on nyt menossa toinen kalenteri, joten on hauska vertailla tätä vuotta viime vuoden ajankohtiin nähden; koska kylvin, koska leikkasin omenapuut, koska ensimmäiset mansikat kypsyivät, koska keräsin jäätyneet parsakaalit kasvimaalta...

Viime keväänä odottelin malttamattomana hankien hupenemista ja puutarhan sekä kasvimaan parissa puuhailua. Ostaessamme Halkomäen talon syksyllä 2009 saimme "kaupanpäällisinä" ehkä maailman ihanimman puutarhan. Pionit, ruusut, perennat, omena- ja luumupuut. Kasvimaalta puolestaan löytyi mansikat, vadelmat, raparperit, marjapensaat, kasvulavat ja kompostit. Siirsin omat pionini ja ruusuni joukon jatkoksi ja istuttelin päärynäpuun sekä uusia marjapensaita. Karsin vanhat ylikasvuiset ja kuivat puskat pois ja istuttelin tilalle uusia sekä vanhoja lajikkeita.
Vanhaa pihapiiriä oli vuosikymmenten ajan vaalittu suurella rakkaudella ja intohimolla. Se oli kahden ihmisen elämäntyö. Minusta tuli sen jatkaja. Onneksi talon entinen "pääpuutarhuri" opasti minua kädestä pitäen joriinien istutukseen ja kaikkeen sellaiseen, mitä en ollut ennen tehnyt. Ensimmäinen kesä meni ihastellessa ja ihmetellessä kaikkea sitä, mitä pihapiiristä löytyi. Satoakin saatiin ihan mukavasti, hellekeleistä huolimatta. Ostin silloin ensimmäisenä keväänä tämän Keittiötarhan 3 vuodenaikaa -kirjan itselleni, ja pian myös siskolle Puntariin, koska se on yksinkertaisesti hyvä, ytimekäs ja varustettu mahtavilla kuvilla. Siinä on maalaisjärkeen käyvät ohjeet ilman turhaa hifistelyä, ja siitä löytyy kaikki se tieto, mitä kasvimaalla möyrimiseen tarvitaankin. Myöhemmin kirjaa kehuttiin useissa eri lehdissä, joten joku muukin jakaa tämän mielipiteen meidän kanssamme!

Ja tässä vielä kaksi kasvimaakuvaa viime satokaudelta Halkomäestä! Vihreyttä vehreyttä odotellessa...

Kasvimaan satoa 2010.

Harrasta tunnelmaa mansikkamaan reunalla.