Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Puntari: Vaihtelevat mielialat


Paikka, jossa ihminen ei voi olla ärtyisä, on Kairijoki Lapissa. Olen ollut siellä muutamana kesänä isän kanssa kalastusreissulla ja tullut takaisin uutena ihmisenä. Tämä kuva on mun voimakuva.

Mulle oli yhdessä elämäntilanteessa (ikävuosina 15-22) elintärkeää, että raapustin joka ilta jotain ajatuksia paperille. Yleensä yritin jotain runomuotoista, toisinaan pukkasi vaan ihan selkeää aforismia. Vihkoja on kertynyt vino pino, ja tuolla ne vintillä odottavat sitä, että  joku päivä ne löydetään ja nimeni muistetaan yhtenä suomalaisen runouden kärkinimistä.
Ainesta nimittäin on. Nyt saatte tässä ihan sisäpiiriläisinä maistiaisina yhden, ehkä syvällisimmän ja parhaan, runoni männävuosilta.

" Joskus vituttaa
ja
joskus ei".

No, sellaiset fiilikset on tässä pitkin viikkoa ollut. Päässä surissut paljon kaikkea. Arki on rullannut ihan ok, mutta silti olo on ollut takakireä. Syitä on monia: kipeä jalka, saapuva syksy, hormonitoiminta, töissä alituiseen laukkaava mies (sillä on siellä vissiin joku salarakas, tosin työyhteisö on sen verran miesvoittoinen, että ei voi muuta kuin toivoa, että jos salarakas on, niin se olisi ainakin sitten nainen...), rahatilanne, epäsiisti kämppä ja niin edelleen ja niin edelleen.
Tällä viikolla mua on nyppinyt etenkin se, kuinka vääristyneen maailmankuvan nämä blogit ihmisen elämästä antavat. Tai sitten mä olen ainoa, jonka elämä ei ole täydellistä.
Kurjuudestani johtuen olenkin ilolla lueskellut viime aikoina FailReactionin blogia, joka on linkitetty tuonne meidän sivun oikeaan sivupalkkiinkin. Nimittäin nämä pojat eivät pidä epäonnistumisiaan vakan alla, vaan jakavat ne auliisti meidän muidenkin tavallisten kuolevaisten kanssa! Mahtavaa vertaistukea!

Vaan paistaa se päivä risukasaankin. Tänään lähdin kävelylenkille ja jalka oli oireeton. Maanantaina ja tänä aamuna pilatestunnilla olo tuntui tosi hyvältä. Ja kun ei pääse riuhtomaan tuonne lenkkipoluille, niin onpa tullut kerrankin joka päivä kotonakin venyteltyä ja tehtyä sitä lihashuoltoa.
Positiivista on sekin, että lääkekuuri loppui tänään, eikä enää tarvitse kestää suussa sellaista makua kuin joku olisi tuutannut sinne puoli purkkia Raidia (joka sekin on kyllä ihan mahdollista, kun olen yrittänyt kaasuttaa noita banaanikärpäsiä).
Mies väittää tekevänsä töitä nyt urakalla siksi, että parin kuukauden päästä päästään yhdessä lomalle, joten kai tässä pitäisi olla ihan tyytyväinen (kunhan se ei karkaa sinne lomalle sitten sen salarakkaan kanssa...).

Ulkona ropisee sade, tänä iltana lämpiää sauna ja kun lapset nukkuvat, nukun minäkin. Ehkä ennen unen saapumista raapustan jokusen viisauden paperille. Herätän vanhan mukavan tavan henkiin.

7 kommenttia:

  1. Tuo runohan on aivan loistava! Ja lisäksi niin totta ;)
    t. Myllyojan dostojevski

    VastaaPoista
  2. AI KAUHEETA, kun nauratti taas niin, että aamiasmurojen maidot meinas lentää (huom, uuden) läppärin näppikselle! Jopa li Matti Nykäsmäistä filosofiaa!!

    Mä pidän vähän niin kun päiväkirja-/ valokuvaharrasteena tuota omaa blogiani, mutta oikeen vähän jännitti kirjottaa sinne, mitä oikeasti tunsin (kun tahdoin viikonloppuna tappaa omin käsin oman koirani..EIHÖN SELLAISTA KUNNON KOTIÄITI SAA SANOA!!) Ihan haaveilin kuristamisesta ja Fiskarsin kirveestä.... Pitääpä kanssa tutustua poikien blogiin ja ryhtyä itsekin rehellisemmäksi. mitä sitä omaan päiväkirjaansa elämää kaunistelemaan. Koska joskus vituttaa ja joskus ei!

    VastaaPoista
  3. Sellaistahan se on, että monesti jättää mieluusti ne negatiiviset asiat tuonne päähän pyörimään, vaikka terveellisintä olisi purkaa ne ääneen tai paperille tai näytölle!
    Mutta aika monet blogit kertovat esim. äitiydestä vaan sen puolen, että lapset puetaan nätteihin trendivaatteisiin, eikä ne ikinä pasko housuunsa tai huuda vihaavansa äitiä (niinku mun lapset...). Se on tietysti yksi valinta, ja varmasti sellaiset saippuakuplablogit ovat niitä keinoja, joiden avulla ja joita lukiessa monet haluavat irtautua omasta todellisesta elämästä.
    Tike

    VastaaPoista
  4. Ei ne fiilikset aina saletisti natsaa. Mua ärsyttää, kun tiettyyn aikaan kuukaudesta (kuten just nyt!) mulle iskee jälki-puberteetti: naama kukkii riippumatta siitä mitä syön. Enkä saa pidettyä näppejä irti niistä finneistä, vaikkei niitä muka sais puristaa. Sit ukkokulta aina räyhää, että älä revi sitä naamaasi. Aika pienet murheet tällä hetkellä, mutta silti jurppii. Tsemppiä päivään. Kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa =o)

    VastaaPoista
  5. Turhapa noita harmituksia on sisällä pitää!

    VastaaPoista
  6. Meille on yläkertaan rakenteilla oma fitnes-sali, jonne voisi hankkia nyrkkeilysäkin. Sitä kun tempoisi pari tuntia päivässä, niin päänuppikin voisi kiittää!
    Nyt siirryn purkamaan ahdistusta omenahyveen ja vanilijakastikkeen pariin...
    Tike

    VastaaPoista
  7. Muistan sellaisenkin kommentin opiskeluajoilta että: "Mua vituttaa niin että ihan vituttaa".
    Onkohan tämä kesän ja syksyn murros nyt syypää tähän pääkopan oirehtimiseen, mä luulen että kun tulee kunnolla syksy niin sitten helpottaa? Tai sitten ei.
    Päivä puusavotassa voisi tehdä terää, kun sitä nyrkkeilysäkkiäkään ei vielä ole!!! Siinä heilutettais vesuria vatta pinkeenä ja sisäreisi huutaisi hoosiannaa, mutta päälle tekisi nannaa!

    H

    VastaaPoista