Salakavalasti lasten myötä minusta on tullut aamuihminen. Laitan vapaaehtoisesti kellon herättämään, vaikka lapset nukkuvat nykyään melko pitkään (eilenkin melkein yhdeksään).
Nyt olen muutamana aamuna lähtenyt aamulenkille sauvojen kera. Se vasta hyvää tekeekin! Eilen koin jotain mikamyllylämäistä nautintoa, kun sauvoin kaatosateessa kirkonkylää ympäri. Vain suo puuttui.
Aamupalan, suihkun ja venyttelyn jälkeen sitä on kuin uusi ihminen.
Tänään en lähtenyt lenkille, koska päivällä on tiedossa lasten kerhoreissuja kävellen, vaan nautiskelin kotipirtin hiljaisesta hämärästä ihan issekseen. Laitoin puuhellaan tulet, kahviveden kiehumaan, puuron siihen viereen hautumaan. Se on ihan mystinen juttu, että puuhellalla laitettuna kaikesta ruuasta tulee niin paljon parempaa.
Puolukassa kävin toissailtana ja sain melkein kaksi ämpärillistä marjaa. Metsä pullistelee punaista herkkua, jota täytyy hakea vielä lisää. Totesin, että puolukka on oiva marja myös sellaisenaan syötäväksi, vaikka aikaisemmin ajattelin sen olevan vähän turhan hapan.
Pakastimesta löytyi kaksi isoa pussia sinne mystisesti jääneitä viime vuotisia puolukoita. Keräsin pihan aroniapensaasta eilen ämpärillisen marjoja, lohkoin talviomenapuusta omenoita ja keitin niistä mehumaijalla aronia-omena-puolukkamehua. Aikaisemmin olen yhdistänyt pelkkää aroniaa ja omenaa, mutta kyllä puolukka toi mehuun mukavaa makua tuon aronian rinnalle.
Nyt alkais vissiin olla säilöntäpuuhat tältä kaudelta jo voiton puolella.
Kivaa torstain jatkoa!
PS. Ihan hassua on se, että ajatukset ovat jo kääntyneet jouluun...
Voi ei, meillä on vielä puolukat noukkimatta. Ollut niin hiton kiire eikä säät olet suosineet vapaina hetkinä. Onneksi pakkanen on melkein täynnä kaikkia muita marjoja. Me muuten tehdään mustamarja-aronia -mehua pelkästään niistä eikä laiteta mitään sekaan. Tulee tosi hyvää maijamehua =o)
VastaaPoistaAroniasta tulee myös hyvää kotiviiniä ;)
VastaaPoista