Halkomäki: Tulipahan käytyä!

Terveisiä lomalta! Jo viisi päivää ollaan oltu kotona, mutta vasta nyt tuntuu että tämä lomakokonaisuus on saatu pakettiin. Että loma on nyt ohi. Kotiinpaluu on siitä kurjin vaihe, että kaikki se aikanaan kahdessa päivässä kokoon haalittu tavara pitää purkaa, pestä, lajitella, huoltaa, kuivata, silittää ja korjata kolhuista. Huh. Etenkin näiden kahden pikkukoijarin kanssa huh huh! Hidasta puuhaa...

Lähdettiin mun ihanan ekstreme-anoppini kanssa vähän sellaiselle extempore -reissulle. Luonnollisesti toi perikunta seurasi mukana, mutta muita miehiä ei sille lomalle sitten huolittukaan. Lähdettiin sillä ajatuksella, että joskus tullaan takaisin, ja melkein kaksi viikkoa siellä sitten viihdyttiinkin. Lappi näytti kylmintä puoltaan niin kuin usein tähän aikaan vuodesta. Pakkanen paukkui yli kolmessakympissä mutta eipä se meitä haitannut. Mökissä oli lämmintä, päivällä nautittiin kunnon pullakahveista ja iltaisin saatiin istua rauhassa teemukin ja hömppälehtien parissa kun koijarit olivat jo unten mailla.  Sellainen on mulle nyt sellaista anpiliivipöl -osastoa!
Vaikka Lapista on aina haikeaa lähteä takaisin etelään, oli fiilis silti hyvä. Oli oikeasti levännyt olo. Ja virkistynyt. Naaman kurtutkin olivat hälventyneet ja päänsäryt poissa. Voisiko lomalta enempää toivoa? Paitsi että pääsisi hiihtämään. Ja kun anopinkin kanssa oltiin vielä ihan puheväleissä, niin suunniteltiin siinä lämpimiksemme jo uutta reissua syksyn ruskaviikoille.

Hauskaa tässä reissussa oli myös se, että koijaritkin kotiutuivat sieltä ihan uusina miehinä! Vanhemmalla onkin ollut tapana ottaa kehityspyrähdyksensä aina pohjoisessa, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta; puhehanat aukesivat. Ilmeisesti irtiotto taannuttavasta kotiympäristöstä tekee kutaa! Pienempi täytti reissussa viisi kuukautta ja tuntee nykyään lempinimen Sörsselssön. Melkoinen touhupeppu, kikattaa ja jumppaa varpaita suuhunsa! Matkaseurana pojat olivat ihan parasta a-ryhmää, ei minkäänlaista rutinaa tai kitinää kuulunut missään vaiheessa. Välillä oikein mietin, että onkohan ne ihan terveitä kun kaikki sujui niin hienosti. Ja oli anoppikin tosi reipas! Se jaksoi meitä mukisematta koko loman! Eikä kiukutellut yhtään, vaikka pääsi vain pari kertaa ladulle...


Tänään laittelin loman viimeiset pyykit pesuun ja pakkasin laukut komeroon. Siivoilin vähän ja hoidin pesuetta. Illan kruunasi litra vissyä ja miähen lämmittämä sauna. On ihan sellaista loman jälkeistä euforiaa ilmassa. Lappi tekee hyvää ihmiselle!