Kyllikit: Eheydy kanssamme Jare

Saatiin Hannan kanssa vihiä siitä, että eräs suomalainen räppäri on kertakaikkisseen loppu, slut, finaalissa, geim ouver, ja että keikkataukoa pukkaa. Niin on lähtenyt suosio lapasesta, että tauon pituus on mää-rit-te-le-mä-tön. Tarkoittaa kai sitä, että lavalle kiivetään takasin vasta sitten, kun akun varausvalo näyttää taas vihreetä.

Koska me ollaan hyvinvoinnin ammattilaisia eikä koskaan uuvuta  (pienten lasten äidit ei uuvu...eipä...), niin ajateltiin ihan yhteiskunnan ja maailmanrauhan vuoksi järjestää tälle surkealle, elämän riuduttamalle räppärille jonkinlainen toipumisretriitti. Sitäpaitsi me halutaan se takas lavalle mahdollisimman pian. Ei ittemme takia, vaan niitten kaikkien tuhansien ja taas tuhansien uupuneiden naisihmisten, jotka saavat tästä jätkästä jostain syystä hirveet kiksit. Naiset naisten puolesta, tai jotain.

No, Kyllikkien eheytysretriitti ei ole tietenkään mikään luksusloma palmujen katveessa tai koreeta kaupunkihengailua pilvenpiirtäjien ja Luikkarin liikkeiden varjossa. Eipä ei, meidän puolestamme tämä jarevillekalle saa jättää AiFouninsa ja henkivartijansa kotiin, pakata merimieskassiin parit vaihtokalsarit ja hypätä ensimmäiseen Pälkäneellä pysähtyvään onnikkaan. Siitä lähtien herran hyvinvointi olisikin täysin Kyllikkien käsissä.

Ohjelman monipuolisuus olisi toki aseistariisuvaa. Aamupäivästä mattopyykkiä, klapisavottaa, perunannostoa, salaojien kaivamista, pyykkitelineiden kasaamista, mehustamista, hilloamista ja kai se Hannan talon vinttikin täytyisi ennen talvea lisäeristää. Jossain vaiheessa päivää syötäisiin Saarioisten äitien tekemää maksalaatikkoa. Kylmänä. Kahvit juotaisiin sentään ruusukupeista, huvimajassa, ja siinä kohtaa voitaisiin puhua syvällisiä, niinku että mitä sä ajattelet sun elämästä just nyt?

Iltapäivästä siirryttäisiin Kuhmalahdelle, missä väkeä asuu huomattavasti vähemmän, kuin Keekin keskivertokeikalla on kävijöitä.
Kuhmalahdella tämä ihmisraunio saisi eheyttävän kokemuksen päästessään koeajamaan 1.4 litraisen Polo farmarin vuodelta -99. Nautintoa lisäisi auton etukonsolista löytyvä kattava c-kasettikokoelma, josta ei takuulla osu käteen ainuttakaan herran omaa äänitettä. Holiday Hits vuodelta 1985 nostaisi tunnelman kattoon, kun kaasuteltaisiin Suoraman Stockmannille (eli Löytötexiin) tuliaisostoksille. Keekki voisi ostaa sieltä Kyllikeille jotain hempeää, kuten vaikka puuterinväriset puuvillaiset Sloggi Maxit ja Nanson jättiyökkärit.

Koeajon ja ostosten jälkeen vuorossa olisikin luontevasti panohommia.
Kyllikit kattelis kyllä sujuvasti, kun Keekki mättäisi mäskiä kuurnaan. Joulusahdit toimitettaisiin aikanaan Matkahuollon kautta Saarioisten punaisessa mehukanisterissa pääkaupunkiseudulle.

Suosion ylisuureksi kasvattamaa egoa runnottaisiin maantasolle naapurissa. Vierailu lihakarjatilalle painaisi mittasuhteet oikeaan uomaan. Viissataakiloisten sonnien keskellä yksi lahtelaisruipelo alkaisi hahmottaa omaa sijoittumistaan tässä universumissa taas vähän totuudenmukaisemmin.


Kyllikkien eheyttämisretriitin ensimmäinen päivä päättyisi savusaunan löylyihin. Ovensuusta löytyisi vodkapullo, tuore vihta ja lauteilta kaksi Kyllikkiä. Tästähän joka jätkä unelmoi?!
Saunan jälkeen juotaisiin siiderit puokkiin ja käperryttäisiin
E. Heleniuksen painamiin pussilakanoihin kolmistaan.
Ja ihan turha sen jätkän olis yrittää yhtään mitään: Toisin kuin ehkä valtaosa bäkkäreillä pyörivistä mirkuista,
 EKOILLA TREFFEILLÄ ME EI ANNETA IKINÄ!