Samsungin miniläppäri on oikutellut jo oikeastaan vuoden. Viisi vuotta se on säilönyt ja käsitellyt kaikki mun kuvat ja jutut. Voi raukkaa, emäntä kun ei oikein ole sitä sorttia, joka siivoaisi ja järjestelisi kovalevyn nurkat edes kerran vuodessa. Mutta Samsung on kestänyt. Viime keväänä se tosin alkoi pitää sellaista ihmeellistä rutinaa ja rahinaa, että lopun arvellaan olevan lähellä. Tartti siis alkaa säästää uutta tietsikkaa varten.
Onneksi verottaja muisti melko muhkeilla palautuksilla tänä vuonna. Marssin tietsikkaliikkeeseen syksyllä jo vähän tunnustelemaan ilmapiiriä. Mutta myönnettävä on että meitsi ei tajua enää mistään mitään ja mulle voisi myydä ihan mitä vaan. Onneksi on olemassa miehet ja yliopisto-openi Maisa ja heidän kultaiset neuvonsa (=merkki ja malli ja muut tarvittavat tiedot, mitä kannattaa ostaa). Niinpä kirjoitan tätä tekstiä nyt ihan uudella omenallani, joka kieltämättä rokkaa kuin hirvi. Niin siistiä!!! Tosin uuteen näppäimistöön täytyy aina vähän totuttautua, sormet ei vielä tanssi ihan niin vapautuneesti tällä näppiksellä kuin tolla vanhalla.
No mutta. Jotta törsäysreissu olisi ollut täydellinen, niin kurvattiin vielä Ikeaan. Kauan oon himoinnut kunnon laiskanlinnaa meidän olkkariin. Sellaista johon voi käpertyä, kun ulkona viima ja tuuli vihmoo ihmistä päin läsiä. Viereen vielä pieni pöytä viinilas...siis glögimukia varten ja idylli on täydellinen!
Eikä riittänyt pelkkä nojatuoli, piti saada myös lepuutusta jaloille. Rahi! Nyt mulla on hieno Ektorpin nojatuoli ja rahi.
Arvostan muuten itsessäni ja miehessäni sitä, että kun me tehdään jotain valintoja, me tehdään ne valinnat suurin piirtein viidessä minuutissa. On kyseessä sitten talon sokkelin väri tai olohuoneen uusi kaluste niin me marssitaan kauppaan, katsotaan että tämä on hyvä ja se myös otetaan. En kestäisi sellaista vatkaamista ja vetkuttelua, mitä tiedän monien pariskuntien harrastavan!
Nyt mä istun tässä uudessa löhötuolissa jalat rahin päällä ja uusi omena jalkojen päällä. Talo on hiljainen kun muksut on koulussa ja hoidossa ja mies mettätöissä. Itsellä alkaa työt vasta kymmenen jälkeen. Ai että, tällaista kun saisi kokea edes yhtenä päivänä joululomallakin (joka lähestyy pienin tontunaskelin)! Nykyisessä työssä kaaosaineiden (liikunta ja käsityöt) opettajana altistuu niin paljon melusaasteelle, että hiljaisuus on ylellisyystuote!
Pakko kai hipsiä ottamaan yksi kuppi kahvia ja yrittää venytellä tähän päivään. Päänsärky kolkuttelee aika uhkaavana tuossa otsalohkossa, että taidan mennä lääkekaapin kautta.
Tällaista tajunnanvirtaa täältä tänään!
Oi kun teillä on kaunista! Nuo ihanat hiljaiset omat hetket ovat kultaa kalliimpia! Itsekin opena ja lapsilauman mammana tiedän, mikä ylellisyys ne ovat:)
VastaaPoistaMeillä oli kaunista, joskus talvella 2011, jolta kuvat ovat. Nyt rämmitään ravassa ja tanssitaan lumisadetansseja, että saataisiin valkoinen joulu ja lomalle jotain muutakin tekemistä kuin rapaisten vaatteitten peseminen :D
Poista