Halkomäki: Onnenlähde

Se taisi olla muutama viikko takaperin kun Tiina teki jonkinmoista tilinpäätöstä päättyneestä vuodesta 2015. Tiinalla oli aika mukava vuosi, mutta taisipa siinä omaansa kehuessaan todeta, että ihan kaikilla ei ollut. Siis niin kuin esimerkiksi mulla. Mun vuoteni oli sellainen ala-allegoriassa synti-tuska-ahdistus ja mitä kaikki näitä nyt onkaan, plus ahdistus-masennus-ketutus-epätoivo. Riittääkö vai haluatteko kuulla vielä lisää? No ei ollut kiva vuosi ei. Huhtikuusta vuoden loppuun oli sellaista aikaa, että mieluusti pyyhkisin sen pois muistoista. Miten voikaan kasaantua niin paljon ikäviä asioita yhteen sumaan, peräkkäin ja rinnakkain ja päällekkäin? Ja kun minä en suinkaan ole ollut ainoa jolla oli tällainen vuosi, jotenkin tuntuu että meitä oli poikkeuksellisen paljon. Tosin se kyllä mahdollisti loistavan vertaistuen, jota ilman en varmaan olisi enää ollenkaan hengissä!

Vaikka vuosi oli koettelemuksia täynnä, niin siitäkin virisi myös paljon hyvää. Ei vähäisimpänä ajatus siitä, että onni istuu meikäläisessä aika tiukasti. Onnellisuus. Hirveimpänäkin päivänä olin väsymyksen ja epätoivon riipivän pinnan alla onnellinen. Se oli mulle tosi tärkeä asia huomata. Monet isotkaan jutut eivät voineet viedä multa kykyä olla onnellinen! Siihen onnellisuuteen liittyi vahvasti myös kiitollisuus. Elämästä. Läheisistä. Kodista. Terveydestä. Se antaa tavallaan sellaisen turvallisuuden tunteen itsellekin kun tietää, että mun onneani ei helpolla hetkauteta! Ei tarvitse kuin katsella hiukan ympärilleen, avata sanomalehti, televisio tai netin syöverit, ja saa aika paljon perspektiiviä omalle elämälleen. Silmille suorastaan sataa syitä, mistä asioista voikaan olla onnellinen. On syytä olla. Etenkin täällä Suomessa. Samalla tosin näkee elämän raadollisen ja epäreilun puolen, joka pistää syvälle sisimpään. Miten onnellinen saankaan olla, ettei perheeni tarvitse lähteä pakoon omasta kodista ja kotimaasta, heppoisella kumiveneellä valtavaan aallokkoon ja päätyä merenpohjaan anonyymiksi tilastonumeroksi. Ihan vaan esimerkkinä.

 

Sain aikoinaan Tiinalta tällaisen kortin . Olen pitänyt sitä jääkaapin ovessa ja lukenut aina ohimennen. Hyviä vinkkejä. Lisäävät onnellisuutta ja hyvinvointia. Kohta 5 on ollut pelastusrenkaani, ja kohta kahdeksan se, mitä vastaan olen kapinoinut. Tein kesällä päätöksen, että tänä talvena pidän varpaankynnet lakattuina. Ihan vaan koska mä voin! Ja koska se piristää! Nähdä edes vilaukselta villasukista sänkyyn peiton alle sujahtavat nätit varpaat!

 

Eilen oli lauantai joka menee kategoriaan Aikamoista Rallia. Lapset kipeinä, pari huonosti nukuttua yötä takana meillä kaikilla ja karmeat kierrokset aamusta iltaan. Mulla särki päätä viidettä tai kuudetta päivää. Noin niin kuin yhdistelmänä ajatellen aika killeri kombinaatio, eiks vaan. Kahden aikaan iltapäivällä meinasin jo luisua epätoivoon: tästä ei oikeasti tule yhtään mitään.......kohta löydän itseni olohuoneen ovelta naama punaisena huutamassa lapsille Painukaa He*******n! Tai jotain muuta yhtä älykästä. Näitä äitinä olemisen tähtihetkiä. Oli pakko toimia nopeasti ja muuttaa veneen kurssia ennen kuin mitään peruuttamatonta lipsahtaa suusta.

Missä olen onnellisimmillani kotona? -keittiössä
Mikä tekeminen rauhoittaa ja on mukavaa? -leipominen
Mikä olisi helppo ja nopea leivonnainen JUURI NYT?  - seitsemän minuutin kakku

Essu eteen ja keittiöön. Ja heti rupes helpottaan! Poikasetkin siinä kaivelivat omat esiliinansa komerosta ja kanavoivat kierroksensa kerrankin johonkin järkevään. Nopeasti nousivat jauhopussit laatikoista ja kananmunat purkista työpöydälle, ja pian oli homma täydessä vauhdissa. Seitsemän minuutin vatkausvaihekin saatiin ilman tappeluita jaettua ja lopulta minun ei tarvinnut kuin rikkoa kananmunat ja katsoa että aineita tuli oikeat määrät. Tiimi hoiti loput! Minä hoidin kakun uuniin ja sieltä ulos, keitin päiväkahvit itselleni ja apulaisille glögit. Ja elämä oli taas ihan mallillaan. Kakkupala kädessä ja suu hymyssä! Tällaiseen tunnesyöjään vaan kolahtaa niin kivasti suklainen höttöunelma, ei siitä mihinkään pääse! Ilmeisesti myös lapseni ovat perineet tämän ominaisuuden, sillä olivat useamman tunnin ihan ihmisiksi!

Päivä osoitti, että eräänlainen onnellisuuden lähde löytyy keittiöstä. Jauhopöllystä, muovikuppien kolinasta, vatkaimen surinasta, munankuorien rasahtelusta, ihanista tuoksuista ja uunin lämmöstä. Kaikki toiminta tähtää vain yhteen päämäärään:

Tule, tule hyvä kakku!

Joo,  unohdin korppujauhottaa vuoan...

 

 

Seitsemän minuutin kakku

 

Ensin on taikinan perusohje, sen perässä kursivoidulla muutama variointivinkki. Ohje on superhelppo!

 

 

4 munaa 

3 dl sokeria 

200 g voita pehmeinä paloina

3 tl leivinjauhetta

2 tl vanilja- tai vanilliinisokeria 

1½ dl vehnäjauhoja 

2 dl perunajauhoja 

*1 appelsiinin raastettu kuori (pese appelsiini hyvin ennen raastamista, raasta vain keltainen kuori!)

*0,5dl leivontakaakaojauhetta (+suklaaraastetta)

*1 sitruunan kuori raastettuna sekä puolet mehusta

*1dl valkosuklaaraastetta/tummasuklaaraastetta

*4kpl pätkis -patukoita tai vastaavia raastettuna/pieneksi rouhittuna

 

Mittaa kaikki aineet yhdellä kertaa kulhoon ja vatkaa joko sähkövatkaimella tai yleiskoneella 7 minuuttia.

Mausta kakkutaikina vatkaamisen jälkeen haluamallasi tavalla, pakko ei ole maustaa millään!

Voitele ja jauhota vehnäjauhoilla tai korppujauhoilla vähintään 2 litran rengasvuoka.

Paista 175 asteessa noin 45 min toiseksi alimmalla tasolla. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla.

Anna kakun jäähtyä hetki ja kumoa.

Ja kuorrutuksenkin voi tehdä, kruunaa makunautinnon:
 

Kuorrutus 1:

60 g pehmeää voita

100 g maustamatonta tuorejuustoa tai sitruunatuorejuustoa

4 dl tomusokeria

1 rkl sitruunamehua

2 tl vaniljasokeria

Laita kaikki kuorrutteen ainekset kulhoon ja vatkaa kunnolla sekaisin. Levitä kuorrute pienellä palettiveitsellä tai muulla tasasivuisella veitsellä kakun pinnalle. Koristele haluamallasi tavalla.

 

Kuorrutus 2:

1 levy Fazerin sinistä

1prk smetanaa

Sulata suklaa ja anna jäähtyä hieman, sekoita smetana joukkoon niin että massa on tasaista. Levitä kakun päälle.