Aika moni tilitti vuoden vaihtuessa somessa, että kulunut vuosi oli ollut raskas. Oli sairauksia, masennusta, läheisen vaikeuksia, parisuhdekriisejä ja vaikka mitä.Jokaiseen vuoteen mahtuu varmasti hyviä ja huonoja hetkiä meillä kaikilla. Joskus tuntuu, että kaikki kura kasaantuu yhden ihmisen niskaan. Jotenkin sieltä kakkakasan alta kuitenkin aina ponnistaa parempiin maisemiin.
Mulla oli hyvä vuosi 2015. Ei mitään erityisempiä super highlighteja mutta ei mitään jäätäviä aallonpohjiakaan. Oli koko ajan hyvä olla.
Ehkä vuottani kiteyttää aika hyvin ajatus, joka tuli mieleeni eräänä aamuna, kun heräsin: tämän onnellisempi en enää voisi olla. Turha siis haaveilla lottovoitoista tai ikuisesta nuoruudesta. Näillä mennään ja ns. peruspelilläkin voi saavuttaa varsin mainion elämän.
Vuoden huippukokemukset löytyivät taas liikunnan parista. LounaJukola, Tahko mtb, uusi puolimaraennätys Liikuntailla, Jämi mtb ja Tuusula trail. Niiden kaikkien hyvät havinat tunnen edelleen. Sitten on niitä vähemmänkin hyviä suorituksia, täydellisiä pummeja ja aneemista tekemistä metsäpolulla. Olen itselleni kuitenkin armollinen, mukavuustasolla liikkuminen riittää oikein hyvin.
Vuosi sitten tein lupauksen, että yritän pitää enemmän yhteyttä ihmisiin ympärilläni. En tiedä onko se konkreettisesti toteutunut, mutta ainakin nyt on sellainen olo, että ympärillä on paljon huipputyyppejä niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Hienointa on ollut huomata, että ystäviä voi saada aikuisiälläkin. Jokaisen oven takana voi odottaa uusi ihminen, jonka kanssa ajatukset matkustavat samoja ratoja.
Yksi isoimmista valopilkuista syttyi kuitenkin elämäämme pari viikkoa ennen joulua. Saimme takaisin oman kyläkaupan. Nyt maitokauppareissu on pituudeltaan vain 2,5 km. Kylällä on taas elämää ja ihmiset tapaavat toisiaan. Ja kaupassa on paistopiste, mikä tietää tuoreita croisantteja mun aamukahvipöytään.
Meidän kylämme on taas ihan uudella tavalla elossa, ja vitsit että se tuntuu hienolta!
Hyvää uutta vuotta maitolaiturin kupeeseen!
VastaaPoista