Eikun aikuisten oikeesti mä olen vasta nyt, varsin varttuneeseen ikään päästyäni tajunnut, että peto on irti! Ehkä kiitos tästä kuuluu vähän myös Antti Tuiskulle.
Oikeasti kuvittelin ennen, että elämän pelikortit jaettiin joskus silloin 15-25 ikävuoden välillä, ja että niillä nyt sitten pelataan loppuelämä. Tyhmä minä. Todella tyhmä minä.
Eihän se niin mene. Elämä on ihan jatkuvaa kehittymistä, kasvamista ja uuden oppimista. Joka ikinen päivä. Ja jos ei jaetut kortit miellytä, AINA voi vaatia uutta jakoa.
Ja niin mä olen nyt tehnyt. Päättänyt, että pidetään kädessä ne olemassa olevat hyvät valtit ja nostetaan niiden kaveriksi pakasta vielä vähän lisää hyvää.
Ihan vain koska mä voin.
Ja ihan vain, koska monet elämän haaveet on kiva toteuttaa, ennen kuin kuolee. Tavallaan ainakin helpompi...
Joten...
- Kävin eilen lumilautailemassa. Edellisestä kerrasta on kulunut 14 vuotta. En kaatunut kertaakaan hississä ja pääsin alkeisrinteen alas monta kertaa kaatumatta. Muistin, mistä sanonta että lumilautailijat on märkäperseitä, juontaa juurensa. Mulla oli märkänä myös pikkuhousut.
- Aloitin viikko sitten bassotunnit. Tarkoituksena on ottaa haltuun jollain tasolla kaikki bändisoittimet. Ala-asteella minun, Miian ja Hanna-Leenan suurin haave oli oma bändi, koska Clifters. Haave kariutui, koska Mallasto, urkuharmooni ja maakuntalaulut.
- Toteutan tässä vuoden aikana yhden projektin, joka oikeastaan täyttää kaikki unelmani ihmisenä ja yksilönä. Lisäksi teen sen huipputyyppien kanssa. Projekti on kuitenkin vielä sellaista topgun-henkistä I could tell you but then I'd have to kill you -osastoa.
- Lähden siskon kanssa viikon lomalle kahdestaan. Meillon sangriaa ja kasvomaalit, meillon tequilaa ja festivaalit...tai ainakin hitokseen latuja hiihdettäväksi, hyvää seuraa (eli toisemme) ja Jullin baarin pizzat!
Tässä on hyvä alku. Turha sitä on jäädä tuleen makaamaan. Tällä motolla kohti kevättä:
Kuva: Pinterest
Oli ihan pakko jakaa tämä mun face-kavereille!
VastaaPoista