Halkomäki: Kansan naisille ja tolkun ihmisille!

1920

" Tarkoitus olisi, että tämä kirjanen tulisi tunnetuksi ja tutuksi kaikille perheenemännille, jotka ovat jääneet niitä tietoja vaille, mitkä ovat välttämättömiä yksinkertaisessa taloudessa.
Tämä kirja opastaa heitä valmistamaan halpaa ja terveellistä ruokaa perheellensä kotona löytyvistä tavallisista aineksista.
Samalla tahtoisin teroittaa jokaisen sellaisen emännän mieleen, joka omistaa vaikka pienimmänkin maatilkun, että hän heti viipymättä ryhtyisi perustamaan kotiinsa pientä kasvitarhaa, jos hänellä ei sellaista vielä ole. Siitä hän sitte saisi aineksia moneen terveelliseen ja huokeaan ruokalajiin.
Yksitoikkoinen ja yleensä kylmä ruoka veltostuttaa ihmisen ruoansulatuselimiä ja synnyttää hänessä monta terveydelle vaarallista nautinnonhimoa. Sitä vastoin vaihteleva ja hyvästi valmistettu sekä lämmin ruoka, vaikkakin kuinka yksinkertainen, poistaa monta nautinnonhimoa, esim. väkijuoman himon.

Jokaisella perheen emännällä on suuria velvollisuuksia perhettänsä kohtaan, ja sen vuoksi tulisi hänen niin talouden hoidossa kuin muutenkin valvoa perheensä etua ja tyytyväisyyttä. Sentähden soisin jokaisessa kodissa, vieläpä pienimmässä mökissäkin löytyvän emännän, jolla olisi harrastusta oikeaan talouden pitoon, keittotaidon oppimiseen, säästäväisyyteen ja kaikkien ruuaksi kelpaavien aineksien tarkkaan käyttämiseen. Tällä hän ei ainoastaan turvaisi kotiansa taloudellisista vaurioista, vaan myös laskisi perustuksen perheensä terveydelle, hyvinvoinnille ja siveydelle.

Ruuan arvo ei riipu sen paljoudesta, sen rasvaisuudesta t. m. s. vaan sen ravintokyvystä. Ravinnon tulee sekä pitää ruumiin lämpöä tasapainossa että myös korvata työn vaikuttamaa elimien kulumista. Ja sen vuoksi täytyy ruuastamme löytyä kaikkia niitä kemiallisia aineksia, joita tavataan ruumiimme elimissä ja nesteissä, ja erikseen sellaisia aineita, jotka ovat soveliaita ruumiin polttoaineiksi. Niin sanotut ravinto-aineet ovat: munanvalkuais-aineet, joita löytyy etupäässä eläinten  ja kalain lihassa, lintujen munissa, maidossa, herneissä y. m., rasva, jota on sekä eläin- että kasvikunnan tuotteissa, ja hiilivetymä, yleinen nimi sokurille ja tärkkelys-aineille viljalajeissamme, perunoissa ja muissa juureksissa, vihanneksissa j. n. e. Sitä paitsi tarvitsee ihminen muutamia lajeja suoloja sekä vettä. Suoloja löytyy sekä eläin- että kasvikunnan tuotteissa ja vettä löytyy joka ruoka-aineessa pienempi tai suurempi määrä. Valmistaessamme ruokaa, on tärkeää, että yhdistämme samaan ateriaan semmoisia aineita, että kaikkia ravinto-aineita tulee tarvittava määrä. Monipuolinen ruoka ei tavallisesti ole kalliimpaakaan. Jos käytetään ainoastaan yksi ruokalaji ateriaan, niin katsokaamme, että se on kokoonpantu monipuolisista ravintoaineista. Jos taas on kaksi lajia, niin tulee toisen sisältää sitä mitä toisesta puuttuu.

Ruuan valmistus - keittäminen, paistaminen y. m. s. - tarkoitetaan ruoka-aineiden kypsyttämistä ja maukkaaseen muotoon saattamista. Jota huolellisemmin ja taitavammin ruoka on valmistettu, sitä helpommin pääsevät ruuansulatusnesteet vaikuttamaan itse ravintoaineisiin ja muuttamaan niitä ruumiille sopivaksi ravinnoksi. Ja valmistetun ruuan maku taas samoin kuin ruuan tarjolle asettaminen puhtaissa astioissa, puhtaille pöytäliinoille ja miellyttävässä ulkoasussa j. n. e. ei myöskään ole ilman merkitystä ruuan ravinto-arvoon nähden. Sillä maukas, miellyttävän näköinen ruoka vaikuttaa kielessä olevien makuhermojen välityksellä kiihoittavaisesti ruuansulatus-nesterauhasiin, niin että kun ruoka joutuu mahalaukkuun, on tämä jo valmistunut niitä sulattamaan paljon täydellisemmin kuin jos ruoka olisi mauton tai muuten epämiellyttävä.

Taitavasti valmistettu ja puhtaasti tarjolle asetettu joskin ruoka-aineisiin nähden vähempiarvoinen ruoka, sulaa täydellisemmin ja tulee sen kautta ruumiin hyväksi paremmin kuin parhaimmistakin aineista, mutta taitamattomasti valmistettu ja siten mauttomampi ruoka. Yleensä on tultu huomaamaan, että tarvitaan noin kolmas osa ravinnosta eläinkunnasta ja kaksi kolmatta osaa kasvikunnasta. Yksipuolinen ruoka on aina riittämätön, vaikka se kyllä voi vaikuttaa kyllyyden tunnetta."

 

 

 

 

 

Löysin isomummuni, pitokokki Hilma Vehoniemen (ent. Sivula, o.s. Uusitalo) keittokirjojen joukosta Martta-yhdistyksen kirjasen vuodelta 1920. 

Nykyään kaikki asiat tuntuvat olevan jatkuvassa muutoksessa niin ettei perässä tahdo pysyä.  Hyvän ja terveellisen ruoan valmistuksen perusperiaatteet eivät näköjään muutu sadassa vuodessa miksikään. Kysy vaikka Martoilta!

 Onneksi reseptiikka sentään muuttuu, heh heh...