Se tuli tänään todistettua paikallisen Kuhmalahden vpk:n järjestämässä 112-päivässä!
Paloasema sijaitsee kotoamme n. 2 kilometrin päästä, joten aika sukkelaan saadaan apu paikalle, jos sattuu vaikka savusauna kärvähtämään. Tai emännän hermot...
112-päivässä olivat tositoimissa tänään meidänkin tytöt, jotka äidin ja isän jalanjälkiä seuraten liittyivät veepeekoohon viime syksynä. Ja voi sitä innostuksen määrää! On tullut vedettyä jo muutamat perusselvitykset yhdessä täällä kotonakin, ihan sanallisesti tosin.
Saima pääsi tänään pumppumieheksi ja Maire jakoliittimelle, kun nuoriso-osasto sammutti näytösluontoisesti elämänsä ehtoopuolelle päätyneen leikkimökin.
Äitinä oli ihaninta seurata sitä yhteishenkeä, joka porukasta huokui: isommat avustivat pienempiä, ja jokaiselle oli oma paikkansa ja tehtävänsä.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että palokuntaharrastus antaa elämään valtavan isot eväät. Se tuo perspektiiviä asioihin, kun näkee, mitä todellinen hätä on ja miten toista voi auttaa. Se luo elinikäisiä ystävyyssuhteita. Se antaa mahdollisuuden tutustua omiin fyysisiin ja henkisiin rajoihin.
Palokunta on harrastusten eliittiä!
Se on hyvä harrastus, antaa ymmärrystä siitä, mitä toisen auttaminen on.
VastaaPoista