Halkomäki: Mihin menet maaseutu?

 

(Edit. Tässä kävi taannoin niin, että universumi hyökkäsi niskaani karmealla tavalla. Se heitti kilokaupalla kultaisia muistoja ja parempia aikoja takavasemmalta niin ennakoimatta, että nippa nappa osasin kyliltä kotiin sen tunnemyrskyn keskeltä! Tuli fiiliksiä onnesta ja ilosta sinne epätoivoon, ala-allegoriassa synti, tuska ja ahdistus, synkkyys ja lopulta autioitunut maaseutu. Että repikää siitä. Ja niin sekaisin sen kaiken jälkeen olin, että naputeltuani tämän tekstin, unohdin painaa JULKAISE -nappia. Mutta käyhän tämä näin pari viikkoa myöhemminkin...)

Olin muksujen kanssa lenkillä tässä yhtenä päivänä. Ne sotkivat menemään pyörillä, minä yritin vaunujen kanssa pysyä perässä. Ajeltiin harjun soramonttujen kautta kylille, vähän sellaista extremeä poikien toivomuksesta. Sora pöllysi ja hiki tuli. Lopulta päästiin asfalttitielle ja otettiin hiukan leppoisampi tahti, katseltiin maisemia ja tien varrella olevien maatalojen pihapiirien mielenkiintoisia juttuja.
Katselin vähän haikeana niitä aikansa eläneitä rakennelmia ja ränsistyneitä nurkkia. Kerroin pojille, että silloin kun minä olin pieni tyttö, siinä kohtaa oli lampaita laitumella. Yhtäkkiä juuri se aika, kaikki se tuntui kovin kaukaiselta, kuin aikajanaa olisi peruuttanut kilometritolkulla taaksepäin...

"Silloin kun äiti oli pieni tyttö, tässä oli lampaita laitumella."

 

Oma lapsuus, jossain valovuoden päässä! Aikana, jolloin ne lampaat tosiaan laidunsivat siinä. Silloin jokaisessa maatalon navetassa oli lypsykarjaa. Oli omat kanalat. Toisilla sikoja, joillakin myös lihakarjaa ja hevosiakin. Pelkästään kylän keskustasta löytyi äkkiä laskien kahdeksan täyttä navettaa ja yksi lampola. Maisemaa värittivät lehmälaitumet, ja pyörälenkeillä saattoi käydä katsastamassa koko maaseudun eläinkirjon. Minähän asuin pienenä käytännössä katsoen Knaapin tilalla, navetassa ja laitumella lehmiä hoitamassa yhdessä Sirkka-emännän kanssa. Se oli parasta ja ihaninta mitä tiesin! Minusta piti tulla maatalon emäntä! Piti. Iltoja vietimme usein Lemmittylän mummulassa, josta kävimme onkireissujen ohessa rapsuttelemassa läheisen maatalon possuja. Ne viettivät kesää aivan siinä soratien kupeessa omassa aitauksessaan. Vinkeitä otuksia!

 

 

Se oli sitä aikaa, kun kylässä oli vielä kolme ruokakauppaa, Stenroosin leipomo&karkkikauppa, kaksi pankkia, posti, neuvola, kirjasto, ala-aste, yläaste, Anna Tapion koulu, parturi, kangaskauppa, kirjakauppa huoltoasema ja kaksi baaria.  Mitä meillä on nyt jäljellä tästä kaikesta?  Kirjasto. Parturi. Alakoulu. Anna Tapion koulu.Yksi ruokakauppa, Anssin Kauppa. (Tähän väliin hirveästi sydämiä!!!) Suomen pienin M-kauppa, muuten! Ihan uutena juttuna täällä on päiväkoti, ja se on hienoa se!
Siinä kylän raittia pitkin kulkiessamme kertoilin pojille rakennusten historiaa, missä mitäkin aikoinaan oli. Oli rankat fiilikset. Iski jotenkin tosi lujaa todellisuus vasten kasvoja. Ajatus siitä, miten ihanaa vielä kolmekymmentä vuotta sitten täällä meidän pienessä maalaiskylässämme oli. (Oliko oikeasti niin ihanaa? Olihan?) Tämä oli vielä silloin sellaista oikeaa rikasta maaseutua, maataloutta ja maalaismeininkiä. Ajatella, jos olisi vieläkin! Tai tavallaan onkin, mutta palvelut ja maatilat ovat kutistuneet pois yksi kerrallaan, kuin huomaamatta. Tuntui todella surulliselta, että minä en voi täällä enää tarjota omille lapsilleni sitä samaa maaseudun rikkautta mistä itse olen saanut lapsuudessani nauttia. En edes Tentun munkkeja! Onneksi sentään Kirkastusjuhlat!


Onhan täällä paljon hyviä ja ihania asioita edelleen, mutta se maaseudun sydän, maatalot eläimineen ovat typistyneet viljelystiloiksi ja traktoreiden yksinäiseksi huminaksi keväisillä pelloilla. Sonnan määrä vapun aikaan kylätiellä on vähentynyt vuosi vuodelta. Koko kylästä löytyy enää kaksi navetallista lypsäviä. Mutta tämmöistä tämä nyt vaan on. Näin meille on käynyt. Monessa maatalossa on pirtin valo sammunut pysyvästi, eikä jälkipolvia kiinnosta elämä pikkukylässä. Talot ränsistyvät, pihan rakennuksista sortuu katot ja lahoaa nurkat. Maatalouden kehityskaareen voimme enää vaikuttaa vain lähinnä ostovalinnoillamme, EU taitaa pitää lopusta huolen. Mutta kovasti me silti yritämme kaikkemme, että täällä olisi mahdollisimman hyvä asua ja elää, että kylä pysyisi vireänä. Jos me emme sitä täällä maalla itse tee, ei sitä tee kukaan meidän puolestammekaan.

Parhaillaan meidän oman kuntamme toimesta kyliä tarkastellaan säästökohteina. Kunta on yhtä kuin sen kylät. Hyvin vähän on meilläkään palveluita mistä karsia. Koulu ja kirjasto. Jos kylästä lähtee koulu, on sen kylän tarina aika pitkälle sitten siinä. Suurta viisautta tarvitaan, että sydänhämäläinen maaseutukunta pärjää kuntatalouden nykytuulissa säilyttäen suuren rikkautensa, erilaiset ja elävät pikkukylät. Ettei se sahaa omaa oksaansa. Ettei seuraavan kolmenkymmenen vuoden päästä täällä ole enää vain rikkinäisiä ikkunaruutuja ja peltoja, joilla yksinäiset traktorit jyräävät siementä peltoon.

 

No, seuraavana päivänä pyöräreissu vei meidät sen muinaisen lapsuuteni possuaitauksen ohi. Siitä oli jäljellä pari sympaattisen näköistä harmaata aidanpätkää. Minä silti näin siinä vielä sen aitauksen ja ne valtavat sianpylleröt tonkimassa maata ja kerjäämässä rapsutuksia kärsä pitkällään. Hirmu onnellinen saan olla, että olen kokenut sen maaseudun elämän silloin koko kirjossaan. Astunut paljain jaloin lehmänlantaläjään laitumella, ja tehnyt kaikkia muitakin hirmu elämyksellisiä juttuja heinätöistä lypsyhommiin. Kun lopulta käänsimme pyörät kohti kotia ja ajoimme uudelleen possuaitauksen ohi, esikoinen huokaisi: "Olisipa ne possut vieläkin tässä!"

Niinpä!


Voi voi. Menipäs tämä nyt synkistelyksi. Rakas maaseutu, ei ollut tarkoitus mollata sinua! Kaikki muuttuu, tiedän. Minäkin alan olla jo tällainen vanha rotko. Tiedän.
Vetäistään tähän loppuun kaiken paatoksellisen synkistelyn päätteeksi yksi resepti. Ajatuksella hyvä ruoka, hyvempi mieli! Kaikille! Maalla ja kaupungissa.

Banaanipannarit

4rkl kotimaista rypsiöljyä tai sulaa margariinia/voita
3,5dl kotimaisia vehnäjauhoja (Käytän spelttiä, enempi makua. Myös puolet spelttiä toimii hyvin!)
2rkl kotimaista sokeria (Käytän kookossokeria)
2,5tl leivinjauhetta
1/4tl suolaa
1 kypsä banaani muusattuna
2,5dl kotimaista maitoa tai kauramaitoa tms.
2 isoa kotimaista munaa
vaniljauutetta tai ripaus vaniljasokeria

 

Kaikki aineet sekoitellaan kulhossa tasaiseksi taikinaksi ja siitä paistetaan pannulla kohtalaisella lämmöllä pieniä pikkulätyn kokoisia pannukakkuja molemmin puolin ruskeaksi.

Ilman sokeria ihana aamu/ilta/välipala marjojen ja turkkilaisen jogurtin kera,överiherkutteluun voi lisätä hilloja, vaniljakastikkeita tai vaikka vaahterasiirappia. Nopea, helppo ja herkullinen herkkujen herkku!

 

Yhdestä satsista tulee hyvä määrä neljälle nälkäiselle!

Kyllikit: Aitoon Kirkastusjuhlat 2015 osa I

Tiina:

Tämän vuoden Kirkastusjuhlista syntyi vuosisadan tunnepitoisimmat juhlat. Kyyneleet ja nauru olivat herkässä, suloisessa sopusoinnussa vuorottelivat vähän kuin kesäsäät tänä suvena.

Itelleni juhlat olivat tietyllä tavalla herätys sen suhteen, että mikään ei ole ikuista. Paitsi Aitoon Kirkastusjuhlat. Me ollaan kaikki osaltamme täällä vain ohikulkumatkalla, antamassa pieni osa itsestämme siihen juhlien upeaan historiaan. Kirkkareihin sopii täydellisesti tämän vuoden Jukolan viestin iskulause: Jokainen on voittaja!
Nieleskelin kyyneleitä, kun Haloo Helsingin! Elli välispiikissään kiitti kaikkia juhlien eteen talkootöitä tehneitä. Ja minusta tuntui, että ne sanat tulivat suoraan sydämestä.
Toinen pysähdyttävä hetki oli se, kun Apiksen Simo kävi keikan jälkeen halaamassa eturivin fanijoukot. Ainoana esiintyjänä koko kolmen päivän aikana. Siinä kiteytyi rakkautta ja välittämistä myös faneja kohtaan, jotain sellaista, joka nykypäivän artistien suunnasta alkaa olla aika harvinaista.

Meille aitoolaisille tärkein hetki on aina palokunnan päiväjuhla. Tänä vuonna palokunnan marssi meinasi mennä omalta osaltani täysin tunnemyrskyn kourissa. Marssirivistöstä puuttui ihminen, joka omien vanhempieni lisäksi tuki minua aikanaan omalla palokuntaurallani eniten. Hänen ansiostaan uskoin, että minussakin on ainesta vaikka mihin. Nyt tuo ihminen seurasi marssiamme jostain pilvien päältä, vaikka samalla tuntui, että siinä ihan vieressä hän kuitenkin edelleen oli.

Kaikkien tunteiden keskellä sain Kirkkareille artistin, jota olin odottanut 15 vuotta: siitä lähtien kun haastattelin häntä vuonna 2000 lehtijuttuun. Tuon tapaamisen jälkeen tiesin, että tässä kundissa on jotain, millä mennään vielä pitkälle.
Mutta Aitoo ei ollut silloin eikä moneen vuoteen vielä valmis. Tarvittiin edellisvuosille lämmitteleviä artisteja, kuten Petri Nygård ja Cheek, jotta paikalle voitiin viimein kutsua Suomen sydämellisin räppäri.
Elastisen keikka oli alusta asti sellaista ilon, periksiantamattomuuden ja musiikin juhlaa, että se kaivertui ihan varmasti jokaisen paikalla joranneen sydämen linoleum-levylle loppuelämäksi! Elastisen keikalla olivat mukana ensimmäistä kertaa Kirkkareilla myös omat lapseni. "Mä en äiti unohda tätä iltaa koskaan", huokaisi Maire keikan jälkeen. Se oli paras kiitos, minkä näiden juhlien järjestelyistä voi saada.

Kun maanantain juhlat oli saatu päätökseen, me mentiin Halkomäkeen naapurin Markon saunalle. Kesäsade ropisi kattoon, spotifysta soi jatkojen soittolista ja iholta pyyhkiytyi pois kolmen päivän festarihumu. Istuttiin siinä terassilla, juotiin yhden kuivat omenasiiderit ja katseltiin, kun yö valkeni aamuksi.
Ihmisen oli hyvä olla.

Erkki vastasi juhlien järjestelyistä teinikäisten mutanttikilpikonnien veroisilla voimilla!

Kirkkareiden Grand Old Man Yrjö Saarinen antaa haastattelua Aamulehdelle.

Aurora oli hyvä!

Samuli <3 <3 <3

Retrodisko - legenda jo eläessään!

A. Aallon Rytmiorkesteri oli huikea ja bändin jäsenet ihania.

Perinteinen marssi. Tahdissa.

Vakavana kohti Honkalanmäkeä.

Aurinkojumalan pojat oli parhautta. Joensuulaiset hurmas Sydän-Hämeen tytöt totaalisesti!

Festaribabet Sara ja Satu!

Kirkkareiden odotetuimmat esiintyjät Kosti ja Marko, Marko ja Kosti.

Mää ja mun mies. Tarinamme alkoi näiltä juhlilta 14 vuotta sitten <3

Rokkiliiteri ja Haloo Helsinki!

Jännittyneet odottajat ennen Elan keikkaa. Murut <3

Muusikko, jota arvostan ehkä kaikkein eniten koko maailmassa. Ja mun sisko!

Kyllikit: Aitoon Kirkastusjuhlat 2014

Ooh la laa- se olis sitten koko vuoden univelka hankittu kolmessa yössä. Kirkkarit tulivat ja rysähtivät täydellä voimalla niskaan, mutta Kyllikit ottivat ja kestivät! Turnauskunto oli selvästi nousujohteinen.

Lauantain hyperventiloinnin aihe oli tietysti Juha Tapio. Juhan musiikkiin liittyy niiiiiin paljon muistoja (#vikingisabella), että jouduimme psyykkaamaan itsemme ihan tosissaan ennen keikkaa.
Jos olisimme tienneet, että Juha viettää aikaa Aitoossa pitkän kaavan mukaan, olisimme tietysti olleet koko päivän siellä missä Juhakin. Mies kuulemma kävi juoksulenkillä Aitoossa! Se jos oltais tiedetty, niin oltais väijytty Niket pinkeänä jossain Honkalan lähipuskassa ja sitten ihan vaan sattumalta osuttu samaan aikaan lenkille Tapsukan kanssa. Oltais voitu näyttää sille vähän mestoja (ja heinälatoromantiikkaa).
Juhan keikka oli niin Aitoo rakkautta, että se kaivertui loppuiäksi sydämen linoleumlevylle.

Sunnuntaina marssittiin. Ei uutta päivitettävää: kuuma oli, marssipuku meni päälle nippanappaniukinnaukin ja taas oli tippa linssissä, kun palokunnan lippuja tuotiin marssirivistön eteen.
Hannan mäellä pidettiin pikaiset ruokakarnevaalit ennen lähtöä takaisin töiden pariin Honkalaan. Siellä meitä odotti tiedotus- ja muonitushommat niinkuin edellisenäkin iltana.
Jotkut oli tulleet katsomaan sinne jotain Jarea, mutta meidän hailaitti oli ehdottomasti Martti Servo. Siinä on kyllä mies niin Kyllikkien makuun. Keikka oli välispiikkeineen pelkkää parhautta!
Ai niin, olihan sunnuntain ihan hyväparempiparas juttu se, kun varasiskomme Miia tuli töttöröö-miehensä kanssa mukaan juhliin. Töttöröömies soitti Pertti Willpertin bändissä ja Miia oli yhtä iloinen kuin aina. Terkkuja Tuuspyyhyn!

Maanantaina tsillailtiin ja grillailtiin taas jälleen kerran Hansun pergolassa. Lämpöä piisasi ja meillä oli kivaa seuraa. Kosti ja Marko, luottokirkastusmiehemme jo vuosien takaa, kunnioittivat tapahtumaa läsnäolollaan Muuten jätkistä saatiinkin vain erittäin heikkoa signaalia loppuillan aikana...
Tapahtuma-alueella oli meininki jo päällä, kun menimme sinne ennen seiskaa. Treffasimme heti kärkeen meidän takavuosien kalakaverit eli Neljänsuoran pojat. Ne oli ihan yhtä ihania kuin vuonna 2005, kun viimeksi käytiin Kirkkareilla kuhassa. Vai mitä hittoa me niiden kanssa silloin mahdettiin tehdä?
Artisteja tuli ja meni, ilta meni töitä tehdessä, tuttuja tavatessa ja keikkoja fiilistellessä.

Kunnes kello tuli kaksi, Apulanta lopetti piiskaamisen ja oli aika lähteä kotimatkalle.
Festareiden kiinalaisruokakojun jonossa pidettiin historian ensimmäinen Kyllikkien fanitapaaminen. (Fani on ehkä hitusen liioiteltu termi, mutta kuulostaa pirun hyvältä.) Terkkuja pojille!

Bongattiin kotimatkalta tämän vuoden Miss Kirkastus eli Riina. Koska pojat tajusivat lähteä nukkumaan, me pistettiin pystyyn tyttöjen jatkot Hannan pergolassa. Vähän sangriaa ja paljon levottomia juttuja. Sorppa kaikki aitoolaiset, jotka heräsitte meidän käkättämiseen. Jutut eivät olleet ehkä kovin laadukkaita...
Siinä aamuyön aurinkoisina tunteina tehtiin myös ensi vuodeksi Salosen Jarmon työtä helpottava päätös, eli minä ja Riina hoidetaan telttalavan tai retrodiskon musahommat. Sen verran vakuuttavalla otteella soitettiin youtubesta musiikkia välispiikkeineen kaikkineen (Nyt tulee biisien biisi // Tää nyt on tällaista parisuhdepaskaa, mutta menköön)

Jatkojen biisilista oli seuraava (vapaasti kopioitavissa):
Neljänsuora - Tuulikki pidä huivistas kiinni
Juha Tapio - Meillä on aikaa vielä
Tehosekoitin - Maailma on sun
Sanni - Hakuna matata
Cheek - Timantit on ikuisia Aitoo edition feat REM ja TJK
Petri Nygård - Selvä päivä
Neljänsuora feat Stig - Kesä vielä jäädä vois
JVG&Anna Abreu - Huominen on huomenna

Anssi Kela - Siskokset
Fintelligens- Mikä boogie?
Samuli Putro - Milloin jätkät tulee

Kaija Koo - Korkkarit kattoon
Stig - Viheltelen
Joku mieskuoro - Jääkärinmarssi
Cheek - Kuka muu muka
Pariisin kevät - Kesäyö
Popeda - Jos pillua saan
Alphaville - Forever young (#illanviimeisethitaat)

Aamulla viideltä päätettiin päättää tämän vuoden Kirkkarit ja siirtyä toipumisosastoon. Univelkojen nollaamiseen on varattu tämä viikko, eli jos meidät näkee nitkahtaneena jollekin aurinkotuolille, me ei VÄLTTÄMÄTTÄ olla sammuttu vaan ihan oikeasti nukahdettu.
Seuraavat kemut tällä porukalla hästäkillä #VikingGrace - Lokakuussa odottaa Kirkkareiden talkooristeily!

Vain olennainen on tärkeää!

Jenni Vartiainen oli sympaattinen esiintyjä. Ei diivaillut, vaikka voisi.

Neljänsuoran Antti oli fiiliksissä lavalla.

Apulannan fanijoukkoa!

Aitoo on kirkastunut. Aina yhtä upea maisema kotimatkalla.

Juha Tapio. Tapion Juha. 

Juhlien yllättäjä. Sanni osaa laulaa ja esiintyä. Biisitkin toimii.

Mars mars kohti Honkalaa.

Ennemmin loppuu koiralta kusi kuin palokuntalaiselta Keinot.

Tulevat sammuttajasukupolvet ottamassa tuntumaa Natikan nokkapumppuun.

Kyllikit: Arvontalaulu raikaa!

Onneaonneaonnea!

Anonyymi2. heinäkuuta 2014 8.12

Aika pahan pistitte ;) Kyllä tämä mummeli varmaankin lähtisi kuuntelemaan rakkaan lapsenlapsensa kanssa sunnuntai-iltana kappaleen Timantit on ikuisia eli CHEEK =D Mukavia kirkkaria hetkiä kaikille sekä arpaonnea <3 toivotteleepi Marjo Kurjenmaa

 

piiti3. heinäkuuta 2014 14.54

Jenni Vartiainen ehdottomasti ja suru on kunniavieras

 

 

Arvonlalaulu on lurautettu ja arvonta suoritettu! Onnetar suosi yllä olevia kommentoijia, joiden toivomme ottavan yhteyttä mahdollisimman pian Kyllikkeihin osoitteessa kyllikit@luukku.com. Paluupostissa saatte ohjeistuksen lippujen noutamiseksi. Voittajien pitää ilmoittautua viimeistään lauantaina klo 18 mennessä, muuten arvomme liput edelleen.

 

Sitten ei muuta kuin toivotellaan erinomaisen mukavia Kirkastusjuhlia sekä voittajille että kaikille arvontaan osallistuneille kirkastajille!

 

 

 

Kuva: www.aitoo.fi/kirkastus/kuvat/

Kyllikit: Kirkastava Plokiarvonta

 

Kaamosmasennuksen oireiden kolkutellessa ohimoa keskellä kesää on todellakin syytä hakeutua hoitoon.

Tänne Aitooseen.

Tänä viikonloppuna.

Täällähän KIRKASTUU!

Resepti oikeanlaiseen lääkitykseen löytyy TÄÄLTÄ!

 

 

 

 

Jos Kirkastusjuhlaneitsyytesi on vielä tallella, lienee aika päästä siitä eroon. Jos viimeisimmät muistosi ovat kultaiselta 60-luvulta tai karseasta kasarimeiningistä, on aika kiillottaa ne kirkkaamiksi! Mikäli ainainen haaveesi on ollut päästä kokemaan Suomen vanhimmat festarit (vaikka ne turkulaiset muuta vikisiskin), nyt siitä haaveesta voi tehdä totta! Tai jos yksinkertaisesti kalenterisi ammottaa tyhjyyttään aikavälillä la-ma niin nyt siihen on mahdollista saada täytettä parhaasta päästä! Osallistu Maitolaiturin omaan Kirkastusjuhla-arvontaan ja tule kokemaan Suomen aidoimmat maalaisfestarit!

Kyllikit arpovat kaksi kahden hengen vapaalippupakettia Aitoon Kirkastusjuhlille. Liput voi käyttää haluamanaan festaripäivänä, ja ne ovat noudettavissa festarialueen lipunmyynnistä voittajien nimillä varustettuna lauantai-illasta alkaen.

Arvonnassa olet mukana jättämällä kommenttilootaan seuraavat tiedot: A)Minkä esiintyjän haluat kaikkein eniten nähdä Kirkastusjuhlilla tänä vuonna? B) Mikä biisi tältä esiintyjältä on pakko kuulla keikalla?

 

Vilkaise Kirkastuksen ohjelma TÄSTÄ  ja laita kommenttia tulemaan! Vastausaikaa on torstaille klo 21.00 saakka. Voittaja julkaistaan täällä plokissa vielä samana iltana. Onnenpotku arvontaan!

Viime vuosien Kirkastusfiilistelyjä voit käydä lukemassa:

 

2013

 

2012

 

2011

 

Kuvat aitoo.fi/kirkastus