Kyllikit: Aitoon Kirkastusjuhlat 2015 osa I

Tiina:

Tämän vuoden Kirkastusjuhlista syntyi vuosisadan tunnepitoisimmat juhlat. Kyyneleet ja nauru olivat herkässä, suloisessa sopusoinnussa vuorottelivat vähän kuin kesäsäät tänä suvena.

Itelleni juhlat olivat tietyllä tavalla herätys sen suhteen, että mikään ei ole ikuista. Paitsi Aitoon Kirkastusjuhlat. Me ollaan kaikki osaltamme täällä vain ohikulkumatkalla, antamassa pieni osa itsestämme siihen juhlien upeaan historiaan. Kirkkareihin sopii täydellisesti tämän vuoden Jukolan viestin iskulause: Jokainen on voittaja!
Nieleskelin kyyneleitä, kun Haloo Helsingin! Elli välispiikissään kiitti kaikkia juhlien eteen talkootöitä tehneitä. Ja minusta tuntui, että ne sanat tulivat suoraan sydämestä.
Toinen pysähdyttävä hetki oli se, kun Apiksen Simo kävi keikan jälkeen halaamassa eturivin fanijoukot. Ainoana esiintyjänä koko kolmen päivän aikana. Siinä kiteytyi rakkautta ja välittämistä myös faneja kohtaan, jotain sellaista, joka nykypäivän artistien suunnasta alkaa olla aika harvinaista.

Meille aitoolaisille tärkein hetki on aina palokunnan päiväjuhla. Tänä vuonna palokunnan marssi meinasi mennä omalta osaltani täysin tunnemyrskyn kourissa. Marssirivistöstä puuttui ihminen, joka omien vanhempieni lisäksi tuki minua aikanaan omalla palokuntaurallani eniten. Hänen ansiostaan uskoin, että minussakin on ainesta vaikka mihin. Nyt tuo ihminen seurasi marssiamme jostain pilvien päältä, vaikka samalla tuntui, että siinä ihan vieressä hän kuitenkin edelleen oli.

Kaikkien tunteiden keskellä sain Kirkkareille artistin, jota olin odottanut 15 vuotta: siitä lähtien kun haastattelin häntä vuonna 2000 lehtijuttuun. Tuon tapaamisen jälkeen tiesin, että tässä kundissa on jotain, millä mennään vielä pitkälle.
Mutta Aitoo ei ollut silloin eikä moneen vuoteen vielä valmis. Tarvittiin edellisvuosille lämmitteleviä artisteja, kuten Petri Nygård ja Cheek, jotta paikalle voitiin viimein kutsua Suomen sydämellisin räppäri.
Elastisen keikka oli alusta asti sellaista ilon, periksiantamattomuuden ja musiikin juhlaa, että se kaivertui ihan varmasti jokaisen paikalla joranneen sydämen linoleum-levylle loppuelämäksi! Elastisen keikalla olivat mukana ensimmäistä kertaa Kirkkareilla myös omat lapseni. "Mä en äiti unohda tätä iltaa koskaan", huokaisi Maire keikan jälkeen. Se oli paras kiitos, minkä näiden juhlien järjestelyistä voi saada.

Kun maanantain juhlat oli saatu päätökseen, me mentiin Halkomäkeen naapurin Markon saunalle. Kesäsade ropisi kattoon, spotifysta soi jatkojen soittolista ja iholta pyyhkiytyi pois kolmen päivän festarihumu. Istuttiin siinä terassilla, juotiin yhden kuivat omenasiiderit ja katseltiin, kun yö valkeni aamuksi.
Ihmisen oli hyvä olla.

Erkki vastasi juhlien järjestelyistä teinikäisten mutanttikilpikonnien veroisilla voimilla!

Kirkkareiden Grand Old Man Yrjö Saarinen antaa haastattelua Aamulehdelle.

Aurora oli hyvä!

Samuli <3 <3 <3

Retrodisko - legenda jo eläessään!

A. Aallon Rytmiorkesteri oli huikea ja bändin jäsenet ihania.

Perinteinen marssi. Tahdissa.

Vakavana kohti Honkalanmäkeä.

Aurinkojumalan pojat oli parhautta. Joensuulaiset hurmas Sydän-Hämeen tytöt totaalisesti!

Festaribabet Sara ja Satu!

Kirkkareiden odotetuimmat esiintyjät Kosti ja Marko, Marko ja Kosti.

Mää ja mun mies. Tarinamme alkoi näiltä juhlilta 14 vuotta sitten <3

Rokkiliiteri ja Haloo Helsinki!

Jännittyneet odottajat ennen Elan keikkaa. Murut <3

Muusikko, jota arvostan ehkä kaikkein eniten koko maailmassa. Ja mun sisko!