Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Puntari: Varo mitä haluat

Vuonna 1998 tapasin ihanan miehen ja totesin, että tuon kanssa haluan olla. Muutama mutka oli matkassa: minä olin silloin varattu (eipä se meitä silloin estänyt silti saman peiton alle päätymästä. Hyi mua, mokomakin heitukka!) ja kun sitten vuoden päästä tapasimme uudestaan, minä olin sinkku ja hän tietysti varattu. Sitten meni pari vuotta ettei nähty ollenkaan, kunnes kesällä 2001 kohtasimme, molemmat vapaana kuin taivaan linnut (ja vähän sillä mielellä, että viimeiseksi tässä nyt mitään parisuhdetta etsii...) ja samana iltana tuo unelmamies tutkikin jo kielellään takahampaideni amalgaamipaikkoja Aitoon Kirkastusjuhlien olutteltan terassilla.
Naimisiin mentiin kahden vuoden päästä siitä hetkestä, ja tässä sitä nyt ollaan: farmariauto, kaksi lasta, omakotitalo ja kaikkee.

Tein ensimmäisen talvisen reissun Lappiin 10 vuotta sitten. Unelmamies tietysti mukana. Sillä reissulla aloin haaveilla omasta mökistä Lapissa, eikä haaveilua tarvinnut kauheasti mieheen tartuttaa. Yhdessä monta kertaa puhuttiin, että kyllä sellainen oma kelomökki olisi sitten kiva.
Viime keväänä oltiin taas Lapissa ja lähdettiin iltapäiväkävelylle. Yhtäkkiä tiellä tuli vastaan kyltit asuntoesittelyyn ja sinne me sitten hetken mielijohteesta mentiin. Katseltiin ympärillemme ja todettiin, että tässä olisi nyt kaikki se, mitä ollaan aina puhuttu: ladut vieressä, kävelymatka kylille ja kelohonkaseinät.
Seuraavana päivänä pistin nimet paperiin ja tein elämäni ekat kiinteistökaupat.
No, ei me sentään omaa mökkiä ostettu, vaan sellainen viikko-osake. Mutta se tuntuisi sopivan meidän perheen reissutarkoitukseen aika hyvin. Sitä paitsi ihan kokonaan omaa mökkiä varten puuttui se 180 000 euroa rahaa...
Oltiin nyt siellä osakkeessamme kolmatta kertaa ja kaikki toimi oikein hyvin. Ja mä olen ollut mielettömän tyytyväinen itseeni, että uskalsin ne kaupat tehdä, kun kerran sitä varten olin säästänyt rahaakin jo useamman vuoden.




Silloin mökkihaaveiluvaiheessa päätin, että joskus mulla on siellä mökissäni Pentikin Saga-astioita. Ja tänä jouluna pukki toi sitten ekat mukit, jotka pääsivät tällä reissulla käyttöön. Kun kahvin seurana oli vielä vanilijajäätelöä banaanin ja suklaakastikkeen kera, niin totesin, että enää mä en oikeastaan tarvitse yhtään mitään. Kaikki on nyt tässä, nyt vaan nautitaan niin kauan kuin henki pihisee ja meno maistuu.
Ei hassumpi olotila yhtään!

7 kommenttia:

  1. Ihanaa :) Se tunne, kun huomaa, että elämä on tässä ja nyt. Ja olen onnellinen ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta...vuoden verran on ollut jo sellainen olotila, ehkä pidempäänkin. Näiden pitäis kai olla niitä elämän ruuhkavuosia, mutta mun ruuhkassa tuntuu varsin seesteiseltä:)

      Lapset tosin on sitä mieltä, että yksi meiltä vielä puuttuu...nimittäin koira. Kuten Hanna tuossa alhaalla mainitsikin, meidän rakas Sara meni koirien taivaaseen 1,5 v sitten ja jätti jälkeensä ihanien muistojen lisäksi yhden koiran mentävän aukon, joka luultavasti on jossain vaiheessa pakko täyttää!

      Poista
  2. Sulla jäi Tiina tosta farmariauto, talo, lapset... -listasta puuttumaan koira! Ei pidä unohtaa Suurisieluista Persoonallisuutta, Matami Tunkiota, Saraa. Vaikka se jo oli ja meni. Mutta elää edelleen! :D Kylläpä noi kupit sopii hyvin noiden sun tapskujen kanssa, onko noi sieltä Groopista? Hyvän näköistä jälkkäriherkkua...mekin syötiin eilen suklaadonitseja kahveen kera. NAM!

    H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapskut on tietty myös Pentikin mallistoa! Täytyyhän kuppien mätsätä niitten kanssa täydellisesti...

      Poista
  3. Onnea uudelle mukille =o). Kerran olen ollut Ylläksellä viikon myyntimiesten mökissä silloisen poikaystäväni (nykyisen aviomieheni) kanssa. Join yhtenä iltana oikein kunnon kännit ja järkytyin seuraavan aamuna, kun rapulasta ei ollut tietoakaan. Yleensä mulla menee maha sekasin aika herkästi. Myöhemmin sit selvisi, että olin ollut silloin jo raskaana. Nyt se meidän rakkaudenhedelmä (ja kankkusen poistaja) istuu tossa sohvalla ja kattoo Viidakkoperhettä. Kyllä aika kuluu nopeeta, mutta hyvässä seurassa se ei haittaa =o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi, olis siis pitänyt raskausaikana juoda paljon enemmän, jos kankkunen pysyy sillä konstilla poissa ;)
      Tai sitten se on vaan Lapin raikas ilma, joka pitää pahan olon pois?!
      T

      Poista
  4. Saga-mukista minäkin juon aamuteeni ja puurokupitkin ovat samanmerkkiset. Lisää haluaa! Posiolta saa kakkoslaatua tosi edullisesti ja ei kyllä yhtään tiedä kumpi on ykköstä ja kumpi kakkosta. Seuraavaksi on hankinnassa leipälautaset.

    VastaaPoista