Myllyojan marjanpoimijan hillasaaliin innoittamana vetäisin eilen kumpparit jalkaan ja lähdin aamukävelylle meidän lähellä olevalle Hitusuolle. Siellä oli viime kesänä muutama hilla, ja ajattelin tsekata, millaiset ovat tämän vuoden satonäkymät.
Aikani siellä kuljeskelin, nautin suopursujen huumaavasta tuoksusta ja löysin kyllä hillan lehtiä, mutta marjoja ei näkynyt. Kunnes yhdessä aurinkoisessa kulmauksessa köllötteli ensimmäinen kultakimpale. Ja kun pysähdyin sitä poimimaan, osui silmiin ympäriltä melkoinen määrä lisää!
Iltapäivällä syötiinkin sitten kermavaahtoa piparimuruilla ja lakoilla maustettuna. Ei yhtään pöllömpi jälkkäri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti