Puntari: Antaa sataa vaan!

Myönnän vaipuneeni lievään kesäkoomaan parina viime viikkona. No ok, heti kun astuin Nizzan +28 asteen lämmöstä tänne Suomeen. Mulle kävi vähän samalla tavalla kuin meidän kotiterassilla olleelle kimalaiselle. Se ressukka oli nimittäin jähmettynyt pää verenpisarankukan sisälle. Mulla oli vähän samat fiilikset, että jos ei lämpö nouse niin meitsi jähmettyy ihan just jonnekin hanapakkauksen katveeseen.

Eilen olin jo vaipumaan syvään masennukseen. Sitten ajattelin, että kai tästäkin p*skasta pitää jotain posiitiivista keksiä. Että antaa sataa vaan!

Sillä...

- Sateella saa olla sisällä eikä tartte nähdä ketään, jos ei tahdo

- kuka nyt sateella siivoaisi, kun ei edes mattoja voi viedä pihalle

- nurmikot saa kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja...kasvaa

- ihan hyvä etten vienyt toppavaatteita laiskuuttani vinttiin keväällä, nyt niitä taas tarvii

- Hannalta jouluna saatu suklainen talvijuoma oli jäänyt kuin ihmeen kaupalla juomatta joulukuussa, jälleennäkemisen riemu +5 C kelin vallitessa oli hillitön

- anopin ja appiukon aikanaan kerryttämä polttopuumäärä vähenee tällä lämmitystahdilla liiteristä lupaavasti. Peräseinän odotetaan näkyvän nyt jo ennen 2100-lukua

- tyvikasvu tukassa ei haittaa mitään kun on kumminkin koko ajan pipo päässä. 

- vartalo saa velloa vapaasti pitkien kalsareiden ja tuulipuvun verhoamama. Mikä onni etten osallistunut mihinkään Jutan superdieettiin, hukkaan olisi mennyt sekin kärsimysnäytelmä.

- kaksi viikkoa ajelematta olleista säärikarvoista alkaa olla hyötyä. Lämmittävät mukavasti.

ETTÄ NÄILLÄ FIILIKSILLÄ MENNÄÄN! Meininki hyvä!