Puntari: Kuopio-Jukola

Kuopio-Jukolaan lyötiin ilmoittautumiset sisään jo tammikuussa, heti kun kioski järjestäjien puolesta aukesi. Tänä vuonna meidän perheestä lähti suunnistamaan kaksi tyyppiä, kun Kuhmalahdelta saatiin myös miesjoukkue viivalle!

Toissavuonna Valio-Jukolan Venlojen viestissä kämmätyn avausosuuden jälkeen koitin valmistautumisessa pitää mielessä sen, että kisapäivänä ei sovi rynniä. Iltarasteilla oli kulkenut vähän liiankin hyvin, joten pelkäsin luulevani itsestäni liikoja ja tekeväni taas kohtalokkaat pummit liian vauhdin seurauksena. Viimeistelyleiriltä Nizzasta ostin itselleni paidan, jossa luki lyhyesti ja ytimekkäästi Don't run! Pidin paitaa päällä ja ajattelin, että mielikuvaharjoittelu tuottanee tulosta.

Ennen omaa osuutta. Leppoisa fiilis!

Bussikyyti naapurikunnan joukkueiden kanssa sujui leppoisasti ja ehdittiin paikan päälle seuraamaan sopivasti Venlojen lähtö. Itselleni oli arvottu ankkuriosuus, joten jännittämistä oli tiedossa lähdön jälkeenkin vielä useampi tunti. Eevu lähti hienosti liikkeelle meidän viestinviejänä. Kakkososuudelle meille oli buukattu kovalla rahalla Maija, jonka sukujuuret juontavat noin kolmen kilometrin päähän tän vuoden Jukolan maastoista. Kotikenttäetu siivitti myös Maijan kakkososuudelta hyvin vaihtoon ja radalle pääsi kokenut ja aina takuuvarma Pia. Itse käväisin osuuksien välillä meidän puolijoukkueteltalla syömässä ja vaihtamassa kisakuteet päälle. Tavattiin siellä myös muita meidän seuran joukkueiden jäseniä ja fiilis oli kaikilla varsin hyvä.


Maastoon pääsin joskus kuuden aikaan. Synkkä ja tuulinen kesäpäivä oli kääntynyt aurinkoiseksi ja tyyneksi kesäillaksi. K-piste kutsui kaukaisuudessa ja muistinpa vielä lähtöpuomilla tarkastaa, että Pia antoi mulle oikean kartan (#valiojukola #venlojenviestinkämmi #tampereenpyrintömenettiykkössijansa).
K-pisteeltä lähdettiin sitten etsimään neljäätoista ratamestarin maastoon piilottamaa rastipistettä. Fiilis oli varsin levollinen ja ykkösrastin otin ns. varman päälle. Päässä soi tunnusmelodiana "hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät...". Kakkonen löytyi helposti ja kun kolmosellekin osuin pienen oikealta tehdyn kierroksen kautta ihan hyvin, uskalsin pistää vähän vipinää töppösiin. Maastossa olevat urat helpottivat tekemistä aika paljon ja monessa kohdassa juoksuvauhti olisi ollut kovempi, ellei letka edessä olisi määritellyt vauhtia.
Vaikeakulkuinen maasto teki monelle tepposet ja välillä oli akkaa tantereessa. Ketään ei kuitenkaan omassa lähimaastossa sattunut pahasti ja matkaa taitettiin varsin hyvällä filiksellä.
Radan loppupuolella suunnistus kulki jo tosi sujuvasti ja kun tein vielä yhdellä rastilla hyvää yhteistyötä toisen suunnistajan kanssa, pääsin loppuviitoitukselle nopeammin kuin olin uskonut. Loppusuoralla joukkuekaverit olivat kannustamassa ja tunne oli loistava. Joukkueen sijoitus 819 ja oma osuussija 551. Olin tosi tyytyväinen!!!

Hyväksytysti maalissa. 

Nestetasapaino kuntoon!

Pikaisen peseytymisen jälkeen puin ylleni suomalaisen perus kesävarustuksen eli pitkät kalsarit, farkut ja kuorihousut, kerraston paidan, fleecen, kuoritakin, toppatakin, suunnistusliivin, pipon ja hanskat. Sitten teltalle syömään ja kertaamaan tapahtumia ja näkemään joukkuekavereita.
Yhdeltätoista päästiinkin seuraamaan miesten lähtöä. Se oli Horneteineen juuri niin vaikuttava kokemus, kuin olin ajatellutkin. Lähdön jälkeen päätin mennä lepäämään, jotta jaksan herätä Sakkea kannustamaan sen osuudelle. Matkalla teltalle törmäsin blogikollegaani Paavoon, joka oli mukana viestissä oman joukkueensa ankkuriosuudella. Terkkuja vielä Paavolle, olipa hassua että törmättiin siellä muutaman muun ihmisen joukossa.

Maisema oman teltan terassilta. Oli meitä aika paljon.

Komea ilta ja teltta rantatontilla. 

Teltassa kääriydyin kaikkine vaatteineni untuvamakuupussiin. Uni ei kunnolla tullut missään vaiheessa. Lopulta telttakangas kahahti ja seuramme avausosuuden juoksija Tero tuli kertomaan tuoreet kuulumiset suoraan Jukolan yöstä. Avaajia oli heti hemmoteltu ns. reisihajonnalla: yhtenäinen 3km pitkä rastiväli k-pisteeltä ykköselle. Tero oli malttanut pitää pään kylmänä ja tuonut joukkueen hyvissä asemissa vaihtoon.
Vähän ennen kolmea venyteltiin Saken kans ylös makuupusseista ja sukellettiin ulos viileään kesäaamuyöhön. Unihiekka karisi äkkiä silmistä ja todettiin tästä tulevan hieno päivä. Sakke pääsi kolmososuudelle juuri kun aamuaurinko nousi ja maasto henki pakkasyön jälkeen usvaa. Oli kyllä hienoa!

03.00. Sakke kohti kisakeskusta. Takana höyryävät saunat.

Venlojen viestin aikana ollut vilske oli yöllä muisto vain. Oli tilaa kulkea ja katsella.

Saken ollessa radalla kävin ostamassa itselleni Suunnistajankaupasta uudet juoksuhousut. Neljältä aamuyöllä kaupassa oli huomattavasti vähemmän ruuhkaa kuin edellisenä päivänä...Seurailin myös viestiä screeniltä ja söin kisamakkaraa. Jännitin tosi paljon Saken puolesta ja kurkkailin vähän väliä kännykältä, joko jamppa on käynyt online-rasteilla. Helpotus oli aina suuri, kun uusi väliaika pompsahti luuriin.
Olin saanut tehtäväksi herätellä Juhon, joka lähti sitten Saken jälkeen metsään. Kun Juho saapui kisakeskukseen, käytiin aamukahvilla ja annoin vielä viime hetken vinkit Juholle (lähinnä siis että menee maltilla, miehen lempinimi kun on hösö :D )

Kisamakkaroita kului reissussa kolme. Hyvää oli!

Sakke tuli kuuden huitteissa maaliin omalta osuudelta ja oli kanssa tosi tyytyväinen ekaan kokemukseen viestissä. Aamupäivä menikin siinä kisakeskuksessa hengaillessa, teltalla käytiin jossain vaiheessa pakkaamassa kamat ja eksyttiinpä tällä kertaa mallasrastillekin.
Yhteislähdön jälkeen meillä oli vielä kolmen miehen verran jännitettävää maastossa. Puolen päivän aikaan saatiin veljesten ankkuri maaliin ja todettiin, että jotain historiallista on tapahtunut: Kuhmalahden Kisalle hyväksytty tulos Jukolan viestissä! Jee!

Hösö ja Sakke odottavat joukkuekavereita maaliin.

Iltapäivällä olikin aika lähteä kotimatkalle. Seurabussissa oli hiljaista porukkaa, kun pääsimme matkaan. Totesin, että väsymyksestä huolimatta juuri koko kisan seuraaminen alusta loppuun paikanpäällä on ainoa oikea ja todellinen tapa kokea Jukolan viestin ihanuus ja ihmeellisyys. Ensi vuonna Louna-Jukolaan: suunnistajan joulu, juhannus ja syntymäpäivät koetaan tällä kertaa Paimiossa!