Sappee trail runin kisakeskus sijaitsee samannimisessä matkailukeskuksessa ja reitti suuntautuu sieltä kohti Laipan erämaata. Kisamatkoja oli tänä vuonna neljä: 18km-52 km. Viime vuotisia aikoja netistä katsellessani lähdin nöyrästi lyhyimmälle matkalle, sillä aikaa siihenkin reissuun kuluisi meikeläisen kunnolla reilusti.
Kisapäivä valkeni mukavan aurinkoisena. Pakkasin muksut, eväät, kisakamat ja polkupyörät autoon ja lähdettiin Sappeeseen hyvissä ajoin. Sakke tuli kisapaikalle suoraan töistä fillarilla ja aika pian numeroiden hakemisen jälkeen treffattiinkin parkkipaikalla.
Kannustusjoukot lähtivät omille teilleen fillaroimaan matkailukeskuksen pyöräradalle ja mä jäin valmistautumaan tulevaan koitokseen laittamalla releet niskaan, tankkaamalla geelivarastot ja syömällä banaanin. Treffasin myös lukioaikaisen luokkakaverini Santerin, jonka kanssa päiviteltiin sitä, olisiko silloin 18 vuotta sitten osattu aavistaa tapaavamme näissä merkeissä.
Ennen starttipyssyn pamahdusta tapahtuman järjestäjät antoivat lyhyen infon kisareitistä ja tärkeimmät faktat osallistujille.
Sitten olikin aika asettua lähtöviivalle, nostattaa sykettä ja kirmata maastoon. Reitti lähti mukavalla alamäkipätkällä liikkeelle ja maisemat Sappeen huipulta hivelivät mieltä. Melko pian leveä latupohja vaihtui kapeampaan uraan ja siitä polut sitten kapenivat ja vaikeutuivat.
Reitti kiemurteli monipuolisessa metsämaastossa. Välillä näköpiiriin osui pieniä, peilityyniä metsälampia, jotka rajautuivat jylhiin kallioihin. Fiilis oli paikoitellen kuin satumetsässä liikkuisi.
Ensimmäisellä tiepätkällä oli kannustusjoukot odottamassa ja ottamassa kuvia. Todettiin yhdessä, että hapottavia mäkiä reitillä tuntuu riittävän.
Lyhyin matka eteni Laipan erämaassa aina Korppivuoreen saakka, josta käännyimme pienen lenkin kautta takaisin kohti Sappeeta. Pidemmät matkat heittivät omat lenkkinsä Pihtilammen maisemien kautta. Lyhyen matkan reitille osui kilometrin matka polutonta avokalliomaastoakin, joka oli onneksi niin hyvin nauhoitettu, ettei eksymisen vaaraa ollut.
Oma reissu eteni suunnitelmien mukaan. Kävelin isoimmat mäet ja liikuin muutenkin sellaista nautiskeluvauhtia. Halusin saada ennen kaikkea mukavan kokemuksen ja hyvän harjoituksen ja päästä ehjänä maastosta maaliin.
Pari geeliä antoi lisäenergiaa matkan varrella, mutta kyllä nousumetrit takaisin Sappeeseen saivat silti kevyen tuskan pintaan. 26 km voittaja tuli loppunousussa kanssani samaan aikaan ja kyseli maistuisiko energiapatukka :-) Olishan se varmasti maistunut, mutten enää siinä kehdannut ottaa!
Maaliin pääsin ajalla 2h 38min, johon olen erittäin tyytyväinen. Kannustusjoukot olivat vielä meitsin maaliin tullessa terassilla istuskelemassa, kun alustava ajatus oli, että kolmen tunnin pintaan voisi aika painua. Onneksi tapahtumajärjestäjät Reetta ja Jussi ottivat maalissa vastaan kunnon kannustuksen, mitalin ja cokiksen kera!
Suihkureissun jälkeen oli ihana tankata kisa-ateria Sappeen Huipun lounaslinjastolta. Salaatti ja lohikeitto maistuivat taivaallisilta ja samalla pystyi seurailemaan terassilta Bike parkin kuskien touhuja.
Kisan jälkeen tehtiin vielä yllätysvisiitti Puutikkalaan porukoiden mökille. Hanna löi lisää soppaa nälkäisen juoksijan eteen ja isän lämmittämässä savusaunassa kelpasi rentouttaa lihaksia. Upeaa reittiä ja hyviä kisajärjestelyjä oli mukava kertailla mielessä vielä illallakin. Tällaisia liikuntaelämyksiä lisää, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti