Puntari: Kesän parhaat (värisuora)

Sain äitienpäivälahjaksi Nizzassa ihanan lahjapakkauksen L´occitanen tuotteita. Hajuvesi, vartalovoide ja suihkusaippua samassa setissä. Mun oli helppo tykätä siitä, sillä valitsin tuoksun itse...Itse asiassa hurmaannuin kaikista uuden tuoteperheen tuoksuista, mutta tämä Vihreä tee oli kuitenkin ehdottomasti raikkain vaihtoehto. Sellainen miss Kesäheinä -fiilis siinä. Suihkusaippualla kun pesee itsensä, niin tuoksuu ihan sellaiselle kesäniityllä alasti piehtaroineelle.
L´occitanen myymälä taitaa löytyä Suomessa ainoastaan Helsingistä, mutta niillä on verkkokauppa ja toimittavat vieläpä yli satkun tilaukset ilman toimituskuluja. Koska kyseisen putiikin valikoimista on hullaantunut muutama muukin lähisukulainen, niin taitaa lähteä syksyllä kimppatilaus vetämään. Voin tuon vihreän teen lisäksi suositella myös pioni-tuoksua. Ja miesten suihkusaippuat siellä on kanssa todella hyviä, niiden tuoksu henkii maskuliinisuutta potenssiin kymmenen.

Synttärilahjaksi ystävältäni sain puolestaan tällaisen toisen kesäteemaisen tuotteen. Aivan loistavan meikkipussin! Kaunis, juuri sopivan kokoinen ja mikä parasta, made in Finland! Tuotteen takana on aitoolainen Scorpio, jonka painopuolella on aikanaan tullut itsekin huhkittua töissä kesä jos toinenkin (ja niitä kesiä muistelen lämmöllä, enkä pelkästään sen paitauunin päässä olleen kuumuuden vuoksi). Scorpio painaa kankaalle lähes mitä vaan. Aikanaan, kun itse olin siellä töissä, tehtaassa tehtiin pääasiassa t-paitojen painatuksia, mutta nykyään yritys valmistaa lippuja, mainostekstiilejä, tyynyjä, paitoja, kasseja...siis oikeastaan mitä vaan voi kankaalle painaa, niin Scorpio hoitaa! Firmalla on nettisivut osoitteessa http://www.printscorpio.fi/ ja siellä on verkkokauppakin, jos iskee akuutti tarve hankkia vaikka isännänviiri tankoon liehumaan.

Elämäni ekat Mariskoolit tuli hankittua tänä kesänä K-supermarketin keräyskampanjasta. Hanna keräsi leimoja ja kävi ostamassa mulle kirkkaan ja vihreän skoolin. Maikku sai synttärilahjaksi sinisen. Nyt onkin sitten kippoa, mihin laittaa karkkeja tarjolle. Suomalaista muotoilua on kyllä mukava kannattaa. Ja tarjouskin oli todella hyvä!

Eletään kesän parasta aikaa, jos multa kysytään. Kasvimaa (jonka äiti oli tehnyt kun me oltiin reissussa) puskee salaattia, sipulia, perunaa, hernettä, tilliä ja papuja. Kasvusäkeissä kasvaa kurkkua ja amppelitomaatit odottavat punastumista. Puutarhavadelmat notkuvat punaisina, ja villejä versioita voi poimia tontilta niin paljon kuin jaksaa ja ehtii. Herukat päätyvät pensaasta suoraan rahkan tai jätskin päälle, ja kohta pääsee mehumaijaakin pöhistämään. Hianoo on, ei voi muuta sanoa!

Halkomäki: Kumman kaa?

 

Nää leikkis nyt niinku salaattien missikisoja!

 

 

 

 

Vasemman puoleinen kilpailijattarista, Neiti A, on Pälkäneen K-Supermarketista ostettu

Pirkka jääsalaatti  100g  hintaan 1,69€.

 

Oikean puoleinen kilpailijatar, Neiti B,  Turtolan Citymarketista ostettu

pälkäneläisen Aspilan tilan jääsalaatti  600g  hintaan 1,99€ .

 

Kumman kaa olisit mieluummin sellaisessa kaupallisessa suhteessa? Kumpi on sun mielestäsi enempi hintansa väärti? Niin, ja kumpi niistä olikaan sitä lähiruokaa? Tai olisi, jos ei tarttisi Tampereelta asti käydä ostamassa! Pitäisköhän paikallisten ruokakauppojen ja viljelijöiden vähän enemmän kallistua yhteistyöhön, että hyllystä sais muutakin kun sitä perunaa ja leipää...ja kesällä mansikkaa.

Luulen että aika moni valitsisi näistäkin salaateista tuon oman pitäjän plikan. Paitsi niin, perisuomalainen kateus. Toki anonyymi Pirkka on varmempi valinta, ei pääse ainakaan oman kunnan viljelijä siinä vahingossa pian rikastumaan...

Ps. Neiti B voitti! Ihanan maukas ja rapsakka rakenteeltaan, yhdestä puskasta riitti kahteen isoon salaattiin. Neiti A oli sen rinnalla yksi vetinen rutku...

Puntari: Sikahyvä sienikeitto

Ravintoa luonnosta, osa 2. Eilen käytiin mustikassa ja löydettiin myös kantarelleja. Olin koko päivän haaveillut siitä, että illalla otan lasillisen punaviiniä ja relaxoidun. Päätinpä sitten sketsata sienikeiton sen viinilasillisen kaveriksi. Tein ehkä parasta kantarellikeittoa ever (no joo, myönnetään että tää tais olla elämäni toinen kerta, kun tein ko. keittoa...mutta kuitenkin!).

Reseptin pohjan otin Hellapoliisilta, mutta täytyihän sitä vähän muunnella epäterveellisempään suuntaan. Näin se meni:

SIKAHYVÄ SIENIKEITTO

pari kouraa kantarelleja pilkottuna

1 iso sipuli

50 grammaa voita

2 rkl vehnäjauhoja

1/2 kasvisliemikuutio

1/2 litraa vettä

2 dl ruokakermaa

hyppysellinen pippurisekoitusta

paketti pekonia

Sulata rasva kattilassa. Lisää pilkottu sipuli ja kuullota hetki. Lisää sienet ja paistele sen aikaa, että neste niistä haihtuu. Lisää vehnäjauhot ja sekoita sienten sekaan. Lisää vesi, liemikuutio ja kerma. Jätä poreilemaan miedolle lämmölle. Pilko pekonit pieniksi paloiksi ja paista rapeiksi pannulla. Kun keitto on kiehunut n. 15 mintsaa, heitä pekonit ja pippurisekoitus sekaan. Anna poreilla vielä hetki. Tarjoile punaviinin ja hyvän leivän kera.

Tämä annoskoko on muuten sitten ihan liian pieni. Meitä oli 2 isoa ja 2 pientä syöjää, eikä kattilaan jäänyt kyllä yhtään jäljelle. Kannattaa siis tehdä vähintään tuplana, tosin pekonin määrää ei välttämättä tartte tuplata. Vaikka onhan se sikamaisen hyvää.

Tätä tehdessäni mietin muuten yhtä asiaa. Miksi ruokaohjeissa sanotaan aina, että tarkista maku? Onko se jotain reseptin laatijan taktiikkaa ja vastuun välttelemistä, että viimekädessä keitoksen maistuvuus on sitten ihan vaan kokin harteilla. Että reseptin laatija voi kirjoitella mitä tahansa, kunhan käskee tarkistamaan maun? En mä tiedä. Mä en tämän reseptin perään kirjoittanut niin, koska jos noudatat tuota ohjetta jetsulleen, niin ihan h**vetin hyvän keiton saat!

Halkomäki: Vilskettä raiteilla

Viime viikonloppu oli monessakin mielessä ihan super! Ensinnäkin kesä antoi meille kaikkea parastaan sekä sään että perheen yhteisten vapaiden muodossa. Ja grillimakkaran. Ja kunnon yöunien. Ja sitten tällaiseen huikeaan viikonloppuun oli tarjolla vaikka mitä kivaa ohjelmaa. Oikeastaan sitä ohjelmaa oli ähkyksi asti, sillä joka niemessä ja notkelmassa tapahtui jotakin ja enimmäkseen juuri lauantaipäivänä. Perjantaina järjestettiin Puutikkalan Vihavuodessa Herkkujen yö, joka jaksaa houkutella meikäläistä joka kesä. Vaan niin väsyneitä olimme savusaunan jälkeen, että se perinteinen grillikyrsä voitti kisan. Perjantaina avattiin myös lauantaihin asti avoimet Kangasalan Restaurantapäivät, joille en ole muutamaan vuoteen ehtinyt  käväsemään. Rompetta on tonneittain, ja aina sieltä vähintään joku vanha kahvikuppi jää käteen! Lauantaina Rautajärvellä oli Vanha savotta, suosittu perinnetapahtuma jonne en ole häpeäkseni ikinä päässyt käymään. Nytkin poltteli, mutta päätin yrittää seuraavaan talvisavottaan mukaan. Aitoon kylkiäiskylässä Kukkolassa vietettiin raittikirppistä ensimmäistä kertaa, ja sama ohjelmatarjonta oli myös kesämökkikylässämme Puutikkalassa jo ties kuinka monetta kesää. Ja vielä sunnuntaina houkutteli Hämeenlinnassa Linnajazzien päätöskonsertti Linnan puistossa, missä mm. Hämeenlinna Big Band soitti AKI SIRKESALOA!!! Oioioi... Linnajazzeilla olemme Tiinan kanssa käyneet monta kertaa, päätöskonsertti puistossa on ilmainen ja siellä on leppoisaa viettää päivää piknikeväiden ja hyvän musiikin parissa!

 

Koska vietimme viikonloppua perjantaista asti mökillä, niin päätimme suosia lähitapahtumaa kivenheiton päässä omalta laituriltamme. Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, mun miäs päätti lähteä maastopyörälenkille ja minä, Pikku-Kiiski ja vanhukset suunnistimme Puutikkalan raitille. Väkeä oli liikkeellä hyvin heti yhdeltätoista ja aurinko porotti kuumana kuin mikä! Ohitse päristeli paikallinen Rautajärven pappatunturiporukka Helevetin Tunarit, muutama vanha traktori puksutteli myös ja maatalon pihassa käytettiin vanhoja maamoottoreita.

Puutikkala on kyllä ihan mielettömän idyllinen kesäkylä!!! Pienten mökkien ja suurempien maalaistalojen reunustama raitti henkii vanhan ajan tunnelmaa. Pihapiirit ovat viimeisen päälle hoidettuja, perinnekasvit kukkivat pihassa ja siellä täällä pilkottaa järven sinistä selkää. Koko kylän ylpeys on Ahonsyrjän kyläkauppa, jota pitää sympaattinen kauppias-Pirkko. Kävelimme raitin läpi katsellen porteilla olevien myyntipöytien antia, ja sitähän riitti aina vaatteista lasitavaraan, astioihin, työkaluihin, kirjoihin, leluihin ja kankaisiin.

 

Palokunnan talon pihassa oli vapaa kirpparialue, Mikkolan Liikenteen museolinjuri ja sisältä sai ostaa kahvia ja vohveleita. Jossain vaiheessa kaikki halukkaat pääsivät museolinjurilla ilmaiselle Vihavuoden kylän kiertoajelulle. Kirpparilla miehet tekivät pikkuauto-ostoksia ja sitten lähdettiin kävelemään takaisin kyläkaupalle.

Matkalla pysähdyimme erään talon pihapiiriin perustettuun kesäkahvilaan munkille ja kahveelle ja ihailemaan käsityönä tehtyjä nukkeja ja tonttuja. Samasta paikasta löytyi myös paikan omistajarouvan ompelemat kolme kanaa, joista kaksi muutti heti samana iltana Saiman ja Mairen hoiviin Vehkajärven mökille. Yksi lasipullo josta juttua myöhemmin sekä muutama lastenkirja tarttuivat vielä mukaan.

 

 

Sitten Ahonsyrjään jäätelölle ja ruokaostoksille! Tämän jälkeen viikonloppua vietettiin järvimaisemassa saunoen ja pieniä puhdetöitä tehden, hyvästä ruuasta ja seurasta nautiskellen. Sehän se parasta antia tässä kesässä onkin! Toisaalta harmitti että niin moni mukava tapahtuma jäi kokematta, mutta vaikeaa on revetä moneen paikkaan samaan aikaan, eikä kesällä viitsi ottaa ressiä menemisistä. Pitää vaan hyväksyä, ettei voi syödä kaikkia mansikoita kakusta!  Suomi on todellakin kesätapahtumien kultamaa, mutta mietityttää vaan miksi ihmeessä ne tapahtumat pitää aina järjestää lauantaisin???  Saman seudun tapahtumia voisi yrittää hiukan suplia eri päiville ja vaikka vuosittain vuorotella lauantain ja sunnuntain välillä niin ei kenellekään tulisi paha mieli! Olisko ideaa?

Puntari: Kultaa kaivamassa

Myllyojan marjanpoimijan hillasaaliin innoittamana vetäisin eilen kumpparit jalkaan ja lähdin aamukävelylle meidän lähellä olevalle Hitusuolle. Siellä oli viime kesänä muutama hilla, ja ajattelin tsekata, millaiset ovat tämän vuoden satonäkymät.

Aikani siellä kuljeskelin, nautin suopursujen huumaavasta tuoksusta ja löysin kyllä hillan lehtiä, mutta marjoja ei näkynyt. Kunnes yhdessä aurinkoisessa kulmauksessa köllötteli ensimmäinen kultakimpale. Ja kun pysähdyin sitä poimimaan, osui silmiin ympäriltä melkoinen määrä lisää!

Iltapäivällä syötiinkin sitten kermavaahtoa piparimuruilla ja lakoilla maustettuna. Ei yhtään pöllömpi jälkkäri!

Puntari: Kesäpäivä talteen

Yksi ystäväni oli eilen illalla päivittänyt Facebookiin, että voi kun tämän päivän saisi säilöttyä purkkiin. Olen niin samaa mieltä. Eilen lauantaina oli kyllä kaikki kohdallaan!

Aamulla kävin juttukeikalla rantalentisturnauksessa, jota ei kylläkään pelattu rannalla vaan kylätalon pihassa. Siellä oli kuitenkin puitteet kunnossa: rempattu kenttä, näppäriä pallotaitureita ja hulppea kesäkeli. Mukavaa, että tällaisia uusia tapahtumia syntyy aktiivisten ihmisten toimesta!

Juttukeikalta ajelin kotiin. Kotona pakattiin kahvit termariin, mustikkapiirakat boksiin ja kurvattiin kyläkaupan kautta mökille. Likat painui heti uimaan ja soutelemaan isänsä kanssa ja minä lenkitin koiran, joka on meillä ollut hellittävänä tiistaista asti. Katselin kesämökkikyläämme taas ihailevin silmin: Mattilankylä on kyllä niin idyllinen ja kaunis paikka, että siellä lenkkeilyyn ei kyllästy ikinä. Tie kiemurtelee ihan rannassa ja kylän keskustassa hevoset laiduntavat rantaniityillä. Vanhat kauniit talot kehystävät tietä molemmin puolin ja kun "taajama" päättyy, saavutaankin satumaiseen lehtoon, jossa kiemurtelee ihana luonnonpuro.

Iltapäivän loppupuolella tytöt sai mökille kylään leikkikaverin ja minä juttuseuraa. Sakke kokkaili meille kanawokkia muurikalla ja leikitti lapsia niin, että me naiset saatiin suunnitella rauhassa tulevia Kirkastusjuhlia (villejä visioita mm. Vuoden imagopalomieskisasta!) ja saunoa ilman, että piti vahtia lapsia. Onnea on mies, joka osallistuu!

Kun vieraat lähtivät kotiin tehtiin nopea päätös jäädä mökille yöksi. Ruokaa oli riittävästi ja yöpuvut ja hammasharjat valmiina kaapissa. Väsyneinä mutta onnellisina nukahdettiin kukin omalle paikallemme. Ihana kesä, ihana mökki!

Ranskasta tuotiin surffihenkinen kynnysmatto mökin terassille.

Reino kävi uimassa ja otti rennosti mökkirannassa.

On tullut tavaksi kerätä kukkakimppu terassin pöydälle.

Veneretken jälkeen sopi kokeilla kuinka liivit kelluttaa.

Kymmenen päivää kestäneen uimakoulun merkkisatoa!

Illalla syötiin hyvin paikallisia ja oman maan herkkuja.

Puntari: Kesä- vai syysmökki?

Tänään saan kaksi ihanaa naista saunomaan näihin maisemiin.

Meidän mökkirannassa on ehditty olemaan tänä kesänä aika vähän. Liian vähän. Toukokuu ja kesäkuun alku oltiin vielä ulkomailla. Juhannuksena saatiin olla mökillä, sen jälkeen aika on mennyt kaiken maailman maastopyöräkisoissa ja kirkastusjuhlilla niin, ettei olla edes iltasaunaan ehditty. Onneksi mökki on useamman sukupolven käytössä, joten kyllä sinne aina joku tiensä löytää silloin, kun me itse ei ehditä.

Tämä on eka "saunailta" jonka järjestän remontoidussa mökissä. En aio ottaa paineita, sillä vieraatkin ovat rentoja. Vähän salaattia ja kanaa pöytään, viileää kesäjuomaa lasiin ja nokka kohti ilta-aurinkoa. Eiköhän akkojen puhelias luonne huolehdi lopusta illan ohjelmasta. Edellisen kerran saunottiin Kirkastus-maanantaina Hannalla, ja sen tunnin saunasession aikana ei kovin montaa hiljaista hetkeä päässyt syntymään...

Kesä on ollut tähän asti sellaista haipakkaa, että nyt tuntuisi ihan kivalta vähän rauhoittuakin. Kalenterin puolesta se näyttää vähän huonolta, on nimittäin tullut sovittua kaikkia menoja joka viikolle. Onneksi menot ovat kivoja, ei stressaavia. Jopa juttukeikoista, joita heitän paikallislehteen, nautin! Sex, drugs and journalism, kuten eräs toimittajakollega mun kesän kiteytti :)

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että meidän kesämökki tulee olemaan enemmän syysmökki. Kun työt alkaa ja elämä "rauhoittuu", niin ehditään varmaan siellä taas paremmin olemaan viikonloppuja. Ja elo-syyskuun lämpimät päivät ja kuulaat illat on kyllä pelkkää nannaa.