Halkomäki: Ilo irti!

 

Kesän sesonkikuukausi on nyt lusittu ja edessä ihana elokuu! Täytyy ihmetellä, että meilläkin seinäkalenteri täyttyi ihan kuin itsestään, ilman että sinne aktiivisesti haki jotain täytettä. Heinäkuun aloitti ruotsinsukulaisten kaksiviikkoinen vierailu, johon nivoutuivat samaan aikaan myös Kirkastusjuhlat. Kirkastuksen ja sukulaisten jälkeen oli synttäreitä ja häitä, väliin Kyllikkien perinteinen puolivuosikatsaus Tampereella, naistenviikon nimipäiväsuma ja sitten taas uusi satsi ruotsinsukulaisia. Tämän kaiken lomassa sairasteltiin angiinaa, kuumetta ja yleistä huonovointisuutta, ravattiin lääkäreissä ja hammaslääkäreissä ja hoidettiin pakollisia juoksevia asioita. Ja ihan heinäkuun hauskaksi lopuksi minä ja pikkupojat pakkauduttiin Puntariin yökylään, koska koko kesänä ei oltu vielä ollenkaan kyläilty sillä suunnalla pitemmän kaavan mukaan.

 

 

 

Täytyy todeta että takki on aika tyhjä just nyt. En valita säistä, ne on mitä on. En silti kielläkään, ettenkö kaipaisi aurinkoa ja sen suloista lämpöä, edes päiväksi pariksi. Mökillä on tullut vietettyä aikaa ihan todella vähän vaikka muusta haaveilin, kova tuuli koko kesän ajan on torpedoinut ne selkeätkin päivät pois pelistä, kun mökillä olisi ollut muuten mukava olla. Tuuli suoraan järven suunnasta on hyytävä elementti. Ei kiva. Aamukahvit pergolassa ruusuaamutakki päällä ovat myös jääneet vain haaveeksi. Kaiholla muistelen viime kesän pehmoisenlämpimiä aamuja, kun jo seitsemän aikaan oli olo kuin pumpulissa. Moni muukin juttu on jäänyt puolitiehen, vaikka minä en yleensä anna sään haitata tekemisiä, pukeutumiskysymys. Sateestakin tykkään, ja itse asiassa tosi paljon. Juhannuksena oli hienoa olla savusaunassa kun sade ropisi huopakattoon. Sateella on kiva olla myös metsälenkillä, kävellen tai juosten. Ja sadesäällä on mukava puuhailla kotihommia sisällä, mutta toki tiettyyn rajaan asti. Tällaisena sateisena kesänä ne pienetkin auringon ja lämmön hetket piirtyvät tarkasti mieleen ja niistä on otettava heti ilo irti, siinä missä viime kesä oli heinäkuun alusta asti yhtä suurta hellettä ja sitä pumpuliolotilaa.

 

 

 

 

Kirkastusjuhlat juhlittiin onneksi kauniissa ja lämpimässäkin kesäsäässä. Kyllikkien puolivuosikatsausreissulla Tampereella aurinko paistoi toisen päivän niin, että Takomon terassilla melkein suli aurinkotuoliin. Tällä viikolla tiistaina ja keskiviikkona nautittiin mökillä sukulaisten kanssa ajoittain oikeinkin lämpimästä ja aurinkoisesta säästä; grillailtiin ja lämmiteltiin savusaunaa, köllöteltiin laiturilla ja ongittiin oikein urakalla. Kun suku tapaa muutaman vuoden välein, niin juttua riittää aina yömyöhään ja aika kuluu aivan liian nopeasti. Huippuporukkaa! Ja joka kerta ruotsalaiset tuovat tänne auringon tullessaan, se on varma!

Nyt torstai ja perjantai Puntarin reissulla oli vaihtelevaa säätä. Tiina maalaili kepeää kesätunnelmaa auringonpilkahdusten oheen leipomalla raparperipiirakkaa ja kattamalla ihanaa aamiaista ruokasaliin pianomusiikin kera. Kyllä meidän kelpasi! Serkukset ottivat ilon irti ja uuvuttivat toinen toisensa vauhdikkaissa leikeissä. Oli discot ja bändit ja jumpat ja hyvikset ja pahikset ja legoleikit ja värityskirjat ja keppihevoset ja trampoliinijumpat ja vaikka mitä. Tänään täällä sänkyyn simahti kaksi totaalisen uupunutta pientä miestä. Kohta niiden äiti taitaa seurata esimerkkiä.

Heinäkuusta selvitty, homma pulkassa, että Roger vaan! Minä jään odottamaan huomista elokuuta, se on mun kesäni paras kuukausi!

 

Ps. Milloin tietää olevansa juoksulenkillä vähän villimmällä seudulla? No silloin, kun lenkkiseurana jäniksen virkaa tekevät kurjet!!! Kuhmalahtelaiset kurjet juoksevat oikein mielellään hiekkatiellä lenkkeilijän kanssa, sellaiset 10 metriä edellä, pysähtyvät jos lenkkeilijäkin pysähtyy, jatkavat juoksua kun lenkkeilijäkin jatkaa. Aikamoista! Aika villiä! :D