Uusi leninki roikkuu naulapuulla komeron ovessa, pienten herrasmiesten kauluspaidat silitettyinä tuolin selkänojalla. Hiuspinnit, kynsilakka, korvakorut ja huulipuna lipaston päällä valmiina. Remmikengät odottavat lattialla pehmeäksi käveltyinä. Diorin suosikkituoksu viimeistelemässä hääjuhlan tunnelmaa.
Hääpäivän aamuna herään kahden tunnin yöunien jäljiltä kuumeisen ja huonovointisen pienen miehen vierestä. Yöksi laitetusta virkistävästä, kiinteyttävästä, kosteuttavasta, nuorentavasta ja nätintävästä ja vaikka mitä ihmeitä tekevästä kasvonaamiosta ei ole jälkeäkään. Silmänaluset mullottavat mustina. Pieni mies tuhertaa itkua ja käpertyy aina vain lujemmin kainaloon. Päivä menee kirjoja lukiessa ja videoita katsellessa, pienet kainaloiset molemmissa kainaloissa. Iltapäivällä puen sen pienemmän ja laitan rusetin kaulaan, valmiina juhlaan, noutaja voi tulla!
Jäädään potilaan kanssa kaksin kotiin. Harmitus on molemmilla yhtä suuri, itku meinaa tulla silmään pettymyksestä. Hääjuhlia on odotettu koko kesä, fiilistelty ja valmistauduttu kerrankin oikein rauhassa. Illalla haetaan muutama mansikka mansikkamaalta ja herkutellaan, höpötellään mukavia. Mietitään, miten pikkuveli mahtaa pärjätä juhlissa. Tanssiikohan se? Kahdeksan jälkeen kotiovella on pieni pellavapää, rusetti vinossa ja touhua täynnä. Kiipeää syliin ja halaa tiukasti, moiskauttelee suukkoja poskelle. Iltapalan kautta kaksi väsynyttä unille. Laitan leningin komeroon, korvakorut rasiaan ja kengät laatikkoonsa. Välillä elämä on yhtä juhlaa, toisinaan silkkaa ruusuilla tanssimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti