Halkomäki: Terveysherkkua ja parempaa elämää!

Nyt ei sitten ihan täsmää tämän jutun kuvat ja sisältö, mutta ei anneta sen haitata! Tarkoitus on vinkata teille, armaat lukijat, oivallinen kahvihetken herkku syyspäivien ratoksi.
Nyt on siis syksy ja valo vähenee hiljaksiin. Mun mieleni halajaa automaattisesti jotain makeaa. Toki se tekee sitä kesät ja talvetkin, eikä taida edes kevät jäädä välistä...
Olen vähän pakon sanelemana joutunut viimeisen vuoden aikana tutustumaan sokerittomaan leivontaan. Kaikkihan sen tietää, ettei sokeri tee ihmisen elimistölle eikä mielelle hyvää. Valheellisesti ehkä hetken, mutta siihen se sitten jääkin. Sokerikoukussa killuminen on kamalaa. Onneksi nyt on saatavilla tosi mukavasti erilaisia ohjeita, joissa valkoinen sokeri on korvattu terveellisemmillä vaihtoehdoilla.

Lähdin ehkä hiukan epäillen sokerittoman leivonnan pariin, mutta lopputulos on ollut poikkeuksetta ihan syötävä. Jopa aika hyvä usein miten. Ja mitä vähemmän varsinaista sokeria syö, niin sitä makeammilta nämä sokerittomat herkut maistuvat. Vielä en ole rohkaistunut kokeilujani ihan perus kahvipöytään lataamaan, koska äkkisiltään eivät välttämättä irroita mitään yleisöaaltoja. Vaikka siis syötäviä ovatkin. Ja ihan hyviä. Ja terveellisiä.

Ajattelin laittaa tähän jakoon yhden muffinssiohjeen, vinkiksi jos joku muukin innostuisi kokeilemaan. Näiden raaka-aineet saa ihan tavallisestakin maalaiskaupasta, ei tarvita mitään kaakaonibsihifistelyä. Nämä pallerot olivat tuoreeltaan herkullisia. Lapset tykkäsivät tosi paljon. Pakastuksen jälkeen maku lätsähti yksitoikkoiseksi. Samoin rakenne. Eli leivo suoraan syötäväksi, ei pakastukseen! Yhtään kuvaahan en ole koskaan näistä huomannut ottaa, mutta ihan tavallisilta muffinsseilta näyttävät!

Näillä muffinsseilla voi ottaa sellaisen terveellisen startin syksyyn. Miettiä vaikka vähän muitakin syömistottumuksia samalla. Mitä voisi muuttaa? Miten saisi vaikka vähän virkeämmän ja paremman olon. Pysyvästi. En tarkoita että miten saisi lisää kierroksia irti koneesta, vaan hyvää oloa itselle. Omaa jaksamista. Itse olen huomannut ruokavalion ja säännöllisen syömisen suuren merkityksen päivän vireystilassa. Kun jättää sen perunat ja kastike -linjan, makaroonilaatikot ja muut hiilaripommit vähemmälle, niin kappas kun ei haukotutakaan enää iltapäivällä! Punaista lihaa voi vaihtaa kanaan ja kalaan ja pitää aluksi vaikka yhden kasvisruokapäivän viikossa. Siitä se lähtee! Aluksi oli olevinaan tosi vaikea keksiä, että mitä sitten söisi jos ei syö sitä mitä aina on syönyt. Mutta reseptejä löytyy niin netistä kuin kirjoistakin. Minä aloitin yksinkertaisella "juureslohkoja uunissa, lihaa/kanaa/kalaa pannulla" -teemalla. Kyytipojaksi kermaviilistä tehty kastike. Siitä se lähti pikku hiljaa. Nyt metsästän innolla ihan puhtaita kasvisruokaohjeita, sillä haluaisin lisätä vielä niiden osuutta meidän perheen ruokapöydässä.
Ja samalla kun remontoi perusruokavaliotaan, voi siis rempata helposti sitä herkuttelupuolta ja kaikkea siinä ympärillä. Pienin askelin, yksi muutos kerrallaan. Esimerkiksi sitten kun onnistuu vähentämään sokeria, niin seuraavaksi vähentää valkoisia viljoja. Lisää kasviksia. Paljon vihreää ja punaista. Juo enemmän vettä. Käy vaikka pienellä kävelylenkillä joka päivä. Menee ajoissa nukkumaan. Kutsuu hyvän ystävän päiväkahville tai iltateelle vaihtamaan kuulumisia. Sillain jännästi ihan livetilassa. Ja samalla voi sitten syödä näitä muffinsseja! Ja miettiä vaikka yhteistä sieniretkeä ensi viikolle.
Hyvä olo rakentuu pienistä valinnoista, jokaisen pitää vaan itse löytää ne omansa. Mä olen viime päivinä piirrellyt paperille omia käppyröitäni parempaa oloa ja arkea ajatellen. Katsotaan syntyykö tulosta. Siitä ehkä täällä sitten joskus lisää...

Vadelmamuffinssit n. 10kpl

1dl mantelijauhoja

1,5dl kookoshiutaleita

1dl tattarijauhoja

1tl leivinjauhetta

3 ruskeapilkullista banaania

2 munaa

2-3dl vadelmia vähän palasteltuna

0,5tl vaniljajauhetta tai vähän siemeniä vaniljatangon sisältä

öljyä vuokiin

1. sekoita kuivat aineet keskenään

2. lisää mössätyt banaanit ja kananmunat joukkoon

3. sekoita taikina sileäksi ja kääntele vadelmat varovasti joukkoon

4. jaa taikina muffinivuokiin, joita saa olla kaksi päällekkäin

5. paista uunin keskiosassa 200 astetta noin 15 minuuttia

Leppoisaa viikonloppua!

Puntari: Sairastamisen vaikeudesta (ja yks soppa)

Niin vaan loppui tämän Puntarin "sporttiblogin" elämä kuin kananlento.
Sappee trail run vielä meni lievän kurkkukivun vallitessa (jota edellisenä iltana kurlasin pois konjakilla), mutta siitä alkoi sitten syöksykierre, joka päättyi 3,5  viikon sairastamisen jälkeen hyökkäysasemissa olleseen keuhkokuumeeseen ja sairaslomaan. Täällä sitä kyhjötetään kotona ja yritetään päästä takaisin tolpilleen. Voin kertoa, että lääkearsenaalini on melkoisen vaikuttava kattaus!

Mutta miten se voikin olla näin vaikeaa tämä sairastaminen? Vaikka yskä raastoi kroppaa jo päivien ajan, ei tullut mieleenkään jäädä töistä pois, kun ei ollut sitä kuumetta. Yöt valvoin ja yskin, päivät kärsin päänsärystä (lihakset ilmeisesti yskimisestä niin jumissa) ja olo oli muutenkin ihan pökkelö, mutta ei muuta kuin töihin vaan.
No, siellä töissä on vaan niin paljon mukavampaa kuin kotona! Sitä paitsi lukuvuoden ekat päivät ja viikot ovat mun mielestä tulevan vuoden kannalta tärkeimpiä. Silloin luodaan ne toimintamallit ja suuntaviivat ja palautetaan kakarat takaisin kesälaitumilta arkielämään. En vaan malttanut olla pois!

Lisäksi ihminen on hirveän hyvä huijaamaan itseään. Kun pää himoitsee armottomasti juoksulenkille menemistä, niin olo tuntuu muka ihan vähän paremmalta kuin aikaisemmin. Huomasin ajattelevani naivisti yskänpuuskien välissä, että "huomenna mä olen varmaan lenkkikunnossa" ja uskovani siihen itsekin.
Siinä vaiheessa, kun tiistaina kiipesin töissä rappusia omaan luokkaani ja jouduin ekalla tasanteella pysähtymään, puuskuttamaan ja pyyhkimään hikeä otsalta, tajusin ettei kaikki ole ihan kunnossa ja älysin soittaa uuden lääkäriajan.
Siellä sitten lyötiin edellisen kuurin jatkoksi tiukempaa kamaa ja pakkolepoa viikon loppuun asti. En taida olla puolimarakunnossa 10.9. vaikka kuinka haluaisin?!?

Vaikka ruoka ei itselle hirveästi maistu, niin jälkikasvu on ruokittava ja arkirytmissä pysyttävä vaikka mamma keikkuisi toinen jalka haudassa. Eilen tein makoisan nuudelikeiton seuraavalla itsekehittelemälläni ohjeella:

400 g jauhelihaa 
1 sipuli
3 porkkanaa

1 paprika
1,5 l vettä
1 lihaliemikuutio
1 rkl red curry -tahnaa
1 chilipalko (kuivattu)
3 ps nuudeleita

Ruskista jauheliha, lisää ohuiksi suikaleiksi pilkotut kasvikset sekaan ja pyörittele hetki kattilassa. Lisää vesi ja liemikuutio, anna kiehua niin kauan, että kasvikset kypsyvät. Lisää sekaan mausteet ja nuudelit, keitä niin että nuudelit kypsyvät. Hyvää ja helppoa!

Sitä piti vielä ihmetellä, että miten sitä ennen osattiin sairastaa ilman Netflixiä? Oon nyt tuijottanut kymmenen jaksoa takavuosien suosikkisarjaani Gilmoren tyttöjä, jotta aika on edes jotenkin kulunut. Ja meneillään on siis toinen sairaslomapäivä. Vielä on onneksi ässänä hihassa pari Kutsukaa kätilöäkin.

Päätän raporttini täältä tähän! Pysykää ihmiset terveinä!

Halkomäki: Syödääs ny välillä!

Meinaa toi Tiina tehdä tästä Maitolaiturista ihan vahingossa jotain urheiluplokia! Sillä on luultavasti taas jäänyt Fitnesspäiväkirjojen putki päälle...vetää siellä Puntarissa aamusta iltaan askelkyykkyjä telkkarin äärellä ja valkaisee hampaitaan juoksutrikoot narskuen. Varmaan vaihtaa kohta nimensäkin TiiNannaksi?
Jotenkin homma lähtee aina jollakin tavalla ihan käsistä kun on kyllikkien puolivuotiskatsaus pitämättä, niin kuin nyt. Pitäisi päästä nollaamaan tilanne. Ja pää. Muuten joudun ostamaan sille pian jotkut hiustenpidennykset joululahjaksi...

Mutta syödään nyt kuitenkin välillä. Kaiken tämän urheilun välissä pitää muistaa tankata. Paitsi lepoa, myös kunnon ravintoa. Itse kun olen koko kesän keskittynyt lähinnä siihen lepoon ja ravintoon, niin mun onkin luontevaa avata vähän farkkujen nappia väljemmäksi ja istua alas kertomaan taas yksi yksinkertainen herkkuresepti.
Nimittäin punajuuret ovat taas kasvimailla ja kaupoissa! Uuden sadon ihanat palleroiset! Ei niitä koskaan voi varmaan tarpeeksi hehkuttaa, eikä syödä, joten tässä oikein oivallinen herkku ruoan lisukkeeksi tai ihan sellaisenaan syötäväksi. Kaveriksi voit valita fetajuuston tai vuohenjuuston, minä valitsin nyt fetan koska tykkään sen suolaisuudesta makean punajuuren kumppanina. Ja muutenkin ne Pirkka salaattijuustokuutiot on vaan mun lempparia, laitan niitä moneen ruokaan. Niissä se öljymarinadikin on monikäyttöistä!

Punajuurivuoka

1pieni pussi punajuuria
loraus öljyä
1-2tl kuivattua timjamia
1/2tl suolaa
n. 1rkl hunajaa
fetaa/vuohenjuustoa
(pinjansiemeniä)

Koska uuden sadon punajuurilohkot saattavat kypsyä uunissa parikin tuntia, kannattaa hommaa nopeuttaa keittämällä ne ensin suolalla maustetussa vedessä n. 45min koosta riippuen. Kokeile kypsyyttä tikulla. Toki voit koittaa onneasi ihan vaan uunissakin jos ei ole kiire, mutta se voi tosiaan ottaa aikaa.

Kuori punajuuret, lohko ja laita uunivuokaan. Kaada päälle öljyä, timjamia, hunajaa, suolaa ja sekoittele hyvin. Laita sitten päälle valitsemasi juustot ja mahdolliset pinjansiemenet, paista uunissa 200c n. 15-20 minuuttia kunnes juusto näyttää mukavalta!

Ai että oli hyvää! Ai että!!!

Puntari: Sappee Trail Run 2016

Viime lauantai oli älyttömän kiva päivä. Osallistuin elämäni kolmanteen polkujuoksutapahtumaan (aikaisemmat Aitoo trail ja  Tuusula trail), tällä kertaa lähes kotimaastoissa Sappee trail runilla.
Sappee trail runin kisakeskus sijaitsee samannimisessä matkailukeskuksessa ja reitti suuntautuu sieltä kohti Laipan erämaata. Kisamatkoja oli tänä vuonna neljä: 18km-52 km. Viime vuotisia aikoja netistä katsellessani lähdin nöyrästi lyhyimmälle matkalle, sillä aikaa siihenkin reissuun kuluisi meikeläisen kunnolla reilusti.

Kisapäivä valkeni mukavan aurinkoisena. Pakkasin muksut, eväät, kisakamat ja polkupyörät autoon ja lähdettiin Sappeeseen hyvissä ajoin. Sakke tuli kisapaikalle suoraan töistä fillarilla ja aika pian numeroiden hakemisen jälkeen treffattiinkin parkkipaikalla.
Kannustusjoukot lähtivät omille teilleen fillaroimaan matkailukeskuksen pyöräradalle ja mä jäin valmistautumaan tulevaan koitokseen laittamalla releet niskaan, tankkaamalla geelivarastot ja syömällä banaanin. Treffasin myös lukioaikaisen luokkakaverini Santerin, jonka kanssa päiviteltiin sitä, olisiko silloin 18 vuotta sitten osattu aavistaa tapaavamme näissä merkeissä.

Ennen starttipyssyn pamahdusta tapahtuman järjestäjät antoivat lyhyen infon kisareitistä ja tärkeimmät faktat osallistujille.
Sitten olikin aika asettua lähtöviivalle, nostattaa sykettä ja kirmata maastoon. Reitti lähti mukavalla alamäkipätkällä liikkeelle ja maisemat Sappeen huipulta hivelivät mieltä. Melko pian leveä latupohja vaihtui kapeampaan uraan ja siitä polut sitten kapenivat ja vaikeutuivat.
Reitti kiemurteli monipuolisessa metsämaastossa. Välillä näköpiiriin osui pieniä, peilityyniä metsälampia, jotka rajautuivat jylhiin kallioihin. Fiilis oli paikoitellen kuin satumetsässä liikkuisi.
Ensimmäisellä tiepätkällä oli kannustusjoukot odottamassa ja ottamassa kuvia. Todettiin yhdessä, että hapottavia mäkiä reitillä tuntuu riittävän.

Lyhyin matka eteni Laipan erämaassa aina Korppivuoreen saakka, josta käännyimme pienen lenkin kautta takaisin kohti Sappeeta. Pidemmät matkat heittivät omat lenkkinsä Pihtilammen maisemien kautta. Lyhyen matkan reitille osui kilometrin matka polutonta avokalliomaastoakin, joka oli onneksi niin hyvin nauhoitettu, ettei eksymisen vaaraa ollut.
Oma reissu eteni suunnitelmien mukaan. Kävelin isoimmat mäet ja liikuin muutenkin sellaista nautiskeluvauhtia. Halusin saada ennen kaikkea mukavan kokemuksen ja hyvän harjoituksen ja päästä ehjänä maastosta maaliin.
Pari geeliä antoi lisäenergiaa matkan varrella, mutta kyllä nousumetrit takaisin Sappeeseen saivat silti kevyen tuskan pintaan. 26 km voittaja tuli loppunousussa kanssani samaan aikaan ja kyseli maistuisiko energiapatukka :-) Olishan se varmasti maistunut, mutten enää siinä kehdannut ottaa!

Maaliin pääsin ajalla 2h 38min, johon olen erittäin tyytyväinen. Kannustusjoukot olivat vielä meitsin maaliin tullessa terassilla istuskelemassa, kun alustava ajatus oli, että kolmen tunnin pintaan voisi aika painua. Onneksi tapahtumajärjestäjät Reetta ja Jussi ottivat maalissa vastaan kunnon kannustuksen, mitalin ja cokiksen kera!
Suihkureissun jälkeen oli ihana tankata kisa-ateria Sappeen Huipun lounaslinjastolta. Salaatti ja lohikeitto maistuivat taivaallisilta ja samalla pystyi seurailemaan terassilta Bike parkin kuskien touhuja.

Kisan jälkeen tehtiin vielä yllätysvisiitti Puutikkalaan porukoiden mökille. Hanna löi lisää soppaa nälkäisen juoksijan eteen ja isän lämmittämässä savusaunassa kelpasi rentouttaa lihaksia. Upeaa reittiä ja hyviä kisajärjestelyjä oli mukava kertailla mielessä vielä illallakin. Tällaisia liikuntaelämyksiä lisää, kiitos!

Halkomäki: Lauteilla

Lapsoset ketterät kotihaasta

koivusta oksat taittaa.

Noistapa nopsilla käsillänsä

saunahan vihdat laittaa.

Lauteilla saunan kotoisen

taas illalla kylpy maittaa.

Pehmyt on lapsista aina vihta,

äiti jos vihtomassa.

Lämpöinen löyly on kotisaunan,

toisin on vierahassa.

Jospahan säilyis äidin lapset

kylmältä maailmassa.

Puntari: Vinkit kohti täydellistä kouluvuotta

Vaikka henkilökohtaisesti pidän elokuuta parhaana kesäkuukautena, niin onhan tässä silti ilmassa
sellaista lopun alkua. Koulut starttaavat monella ensi viikolla, meillä täällä Kangasalla opinahjot aukeavat torstaina.

Miten sitten taipua lomamoodista työ/opiskelumoodiin ja miten tehdä tulevasta kouluvuodesta vähän edellisiä helpompi ja kivempi sekä vanhemman, lapsen että opettajan näkökulmasta? Tässä kuumia vinkkejä alan ammattilaiselta ja kahden koululaisen äidiltä...

1. Käännä kello hyvissä ajoin takaisin arkirytmiin. Teinien vanhemmille se saattaa tarkoittaa todellista paskamutsi/faijaskitsoo -vaihetta, mutta uskokaa, että se kannattaa. Kun vetää väsyneen lapsen tai kiukkuisen teinin yhtenä loma-aamuna (huom! koulun kannalta, teinin kannalta se olisi siinä iltapäivä neljältä) normiaikaan ylös, niin siitä se kellon kääntyminen kohti säntillisiä nukahtamis- ja heräämisaikoja alkaa. Teinien vanhempien täytyy olla valmiita haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi takavarikoimaan mopon avaimet, pleikkarin piuhat, kännykät ja ääritapauksissa myös tennarit.

2. Huolehdi riittävästä ateriarytmistä! Varmista, että muksu syö jotakin ennen kouluun lähtemistä. Jos ruoka maistuu huonosti aamulla, niin juokoon edes lasillisen tuoremehua.  Tyhjällä vatsalla koulupäivän aloittava lapsi on vähän sama, kuin älypuhelin, jossa on 5% akkua jäljellä.

3. Ole kiinnostunut jälkikasvusi koulunkäynnistä. Olet ehkä kasvattanut itsenäiset lapset? Hienoa! Ihan kaikki lapset ja nuoret kaipaavat kuitenkin sitä, että heidän tekemisistään kiinnostutaan. Tarkista läksyt (jos ei joka päivä, niin edes pari kertaa viikossa), valmistaudu kokeeseen, lue, ihmettele, kehu, kannusta, laske, vertaile ja tulet osalliseksi lapsesi koulunkäyntiä vähän syvällisemmin, kuin kysymällä sen perinteisen "mitäs kouluun?" -kysymyksen (johon saat takuulla sen "ihan hyvää" -klassikkovastauksen).

4. Koulu on osa elämän pakollisia kuvioita eikä aina hauskaa. Ei, vaikka me opettajat ja oppilaat kuinka haluaisimmekin. Muista, että kotona ruokit omien lastesi asenneilmastoa. Sinun esimerkkisi tarttuu ihan varmasti lapsiisikin. Jos lähdet mukaan lapsen negatiiviseen kouluharmitukseen ja siinä samalla sivulauseessa tulet moittineeksi kouluruokaa, haukkuneesi opettajat, kertoneesi kuinka turha aine historia on tai kuinka et itse pärjännyt ikinä kielissä (ja hyvin tässä on elämässä porskutettu), on ihan varma, että jotain mr. negatiivisuudesta siirtyy perintönä eteenpäin. Mitäpä jos lähestyisitkin peruskoulua ilon kautta?

Joskus opettaja voi näyttää tältä...onneksi ei aina!

5. Muista, että opettajakin on vain ihminen.

6. Jos mieltäsi painaa jokin asia kouluun liittyen, ole  suoraan yhteydessä asianomaisiin tahoihin (opettaja, rehtori, ruokahuolto, opetustoimi jne). Monesti asiat ratkeavat siten helpommin, kuin esimerkiksi facebookissa avautumalla.

7. Ole tolkku vanhempi. (Pitää sisällään niin paljon kaikkea, että suosittelen lukemaan esim. Jari Sinkkosen kirjoja vanhemmuudesta)

8. Tee silloin tällöin reppuratsia. Vaikka monet tiedotteet siirtyvätkin nykyään sähköisesti koulusta kotiin, saattaa janipetterin repun pohjalta löytyä sinne jo edelliskeväänä unohtunut äitienpäivälahja tai se supertärkeä retkitiedote, jossa kysytään huoltajien lupaa benjihyppyyn.

9. Älä usko kaikkea, mitä lapsesi kertoo. Sori nyt vaan että kannustan epäilemään lasta valehtelijaksi, mutta omakohtaista kokemusta on siitä, miten tarinat muuttuvat koulun ja kodin välillä kuljetun matkan aikana ihan päälaelleen. Kysy aina toinen mielipide tai versio tapahtumien kulusta ja muodosta oma käsitys vasta sitten.

10. Ole kiitollinen. Meillä on kaikesta huolimatta aika hitokseen hieno peruskoulu (uusi OPS vielä tulossa, aijai!) ja siellä koulussa tuhansia oppimishaluisia, motivoituneita ja fiksuja lapsia, joita tukevat äärimmäisen ihanat kotijoukot.

  Minä ainakin olen. Tervetuloa uusi lukuvuosi!

Puntari: Kesän kivoimmat päivät

Eilen istuttiin illalla ruokapöydän ääressä koko perhe. Laseissa kuohujuomaa ja pöydässä ex tempore -leivottu mansikkakakku.
Alettiin miettiä, että mikä on ollut kesässä parasta, se kun on ollut niin hirveän pitkä ja paljon on ehtinyt tapahtua.
Meillä kaikilla oli omat suosikkipäivänsä ja tapahtumansa. Oman kesäni huippuhetket muodostuvat ainakin seuraavista:

- Viikon Lapinreissu koko perheen kanssa. Upeita patikkapäiviä, eväshetkiä nuotion ääressä, korttipelejä ja kalastusta.


- Lappee-Jukola, joka omalla karulla tavallaan oli tämän kesän Selviytyjät-osastoa ja joka muistetaan varmasti aina. Harvoin olen nähnyt yhtä tyytyväisiä lapsia, kuin Holiday club Saimaan lämpimien täkkien alla palautumassa koko päivän kestäneestä vesisateessa seisoskelusta ja mudassa tarpomisesta.

- Tahko mtb. Maastopyöräily, ystävät, liikunta. Mansikkakakku, shamppanja, grilliruoka ja sauna. Täydellinen relaxaatio mielessä ja lihaksistossa.

- Synttärireissu Tampereelle Torni-hotelliin. Kaupungin parasta pizzaa ja Islannin voitto Englannista.

- Kesäillan rogaining Jämillä. Kolmen tunnin iltasuunnistus ystäväni Pauliinan kanssa. Hieno ilta, upea maasto, keveät kengät ja ajatukset. Mieli virkistyi!

- Pori Jazz adoptiosiskoni Sadun kanssa. Kassillinen evästä, kaksi käkättävää akkaa ja Bo Kaspers Orkester. Hitokseen hieno päivä ja kelikin suosi. Yöllä ajelu Puutikkalaan Kukkian rannalle, siellä odotti iskän lämmittämä savusauna. Istuin laiturilla, uitin varpaita vedessä ja katselin kuuta Kukkian yllä.

- Kukkia Triathlon+Sappee Bike Fest. Mukavissa kesätapahtumissa on mukava hengata mukavassa seurassa.

- Bike Weekend Lahti ja erityisesti lasten mahtavat maastopyöräilysuoritukset siellä. Kisan jälkeen päästiin mäkimonttuun maauimalaan lillumaan.

- Pyöräilyretki likkojen kanssa kotoa Aitooseen. Kaikilla hyvä fiilis alusta loppuun saakka. Rautajärven kahvila Elotähkässä käytiin jätskillä ja nähtiin tuttuja, Luopioisten ravintola Liekissä nautittiin noutopöydän antimet. Likoilla voittajafiilis 33km ajon jälkeen.

- Kirkkarit 2016. Monella tavalla mulle sukellus nuoruusvuosiin ja jälleen kerran entistä kirkkaammin sen tajuaminen, kuinka tässä ja nyt on niin hyvä. En kaipaa sinne parikymppisen Tiinan elämään tai kroppaan yhtään. Nostalgisia fiiliksiä Apulanta-akselilla, auenneet kyynelkanavat Apiksen 20. juhlakeikalla, jatkosauna markonmäellä ja kotiinkävely neljältä aamuyöllä oman kullan kanssa (joka siinä äkäisen hyttysparven syödessä mua jo muutenkin elävältä yritti vielä ehdotella jotain heinäpeltoromantiikkaakin...).

- Tämä ihan tavallinen maanantai, kun käytiin Kangasalla hammaslääkärissä, uimahallissa ja kirjastossa, syötiin torilla jätskit ja juotiin kahvit ja ollaan oltu vaan.

Kesä 2016 ei ehkä ole ollut keleiltään kaikkein lämpimin, mutta fiiliksiltään kyllä. Ja vielähän tätä kesää on jäljelläkin!