Halkomäki : Äly hoi...

Voi herran piaksut!  Viime viikolla lueskelin pöydälle kasaantuneita vanhoja Aamulehden liitteitä. Ihmiset -osiossa oli juttua huippuälykkäistä lapsista. Ja KYLLÄ, brittilapsonen Elise Tan-Roberts alkoi puhua viiden kuukauden iässä!!! Ja luetteli  kaksivuotiaana sujuvasti 35 maan pääkaupungin nimet. Älykkyysosamäärä 156. Aikuisella se on keskimäärin 100. Einsteinillä oli 160. Toinen brittiläinen supermimmi Heidi Hankins luki 2-vuotiaana 7-vuotiaille tarkoitettuja kirjoja, ja päiväkotiaikoina kirjoitteli täydellisiä lauseita ja laski yhteen- ja vähennyslaskuja. Äo159. Missä luuraa ne huippuälykkäät pojat...kjäh kjäh!!!

Kotiäitielämässä on päiviä jolloin juttukaverit on joskus aika vähissä. Tiinallekaan ei viitsi aina soittaa, se laittaa pian numeronsa maksulliseksi. Hirveän järkevältähän se tuntuu viritellä "älykästä keskustelua" esimerkiksi presidentinvaaleista nelikuisen pikkupojan kanssa ja tulkita sen silmien laajenemisesta kulloisenkin hetken fiilikset ja mielipiteet. Että Haavistoko vaiko Niinistökö? Ei tule kauheasti vastaväitteitä, mutta hymyillä se osaa kyllä usein oikeassa kohdassa. Joskus olen ihan miettinyt, että voiko tuon ikäisellä olla jo huumorintajua?! Unissaan se höröttelee ihan ääneenkin. Sen kummempiin keskusteluihin ei Pikku-Kiiskistä vielä ole, vaikka joskus ajatusleikkiä siitä virittelenkin kuinka se joku aamu vastaa kysymykseeni oliko hyvät unet ja osaa kertoa mikä mieltä painaa kello kaksi yöllä kun unta ei näy missään. Jouluna näin unta, että se lauloi vienolla munamies -tyylisellä vauvanäänellä Jouluyö, juhlayö -laulua. Aamulla hekottelin makeasti itsekseni kun katselin nukkuvaa kääröä peiton alla. Mitä jos se yhtäkkiä alkaisikin laulaa?

Hei paras konvehtirasia IKINÄ!!!

Nyt kun T on taas pohjoisessa niin mä saan täällä kotona syödä rauhassa suklaata ilman että se on aina moralisoimassa. On vaihteeksi kiva elää viikko ilman että kukaan edes hienovaraisesti arvostelee mitään mun tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Se tästä vielä puuttuisikin että Kiiski 5kk tönöttäisi tuossa vieressä mahallaan ja hokisi: Äiti älä syö suklaata se lihottaa älä syö se lihottaa älä syö se lihottaa... että sinänsä on hirmu vapauttavaa elää tuollaisen "tavisvauvan" kanssa. Sillä on just sen verran älliä että saa suunsa auki ja purulelun suuhunsa. Veikkaanpa että suuhun ilmestyy hampaat ennen sanoja!

YH -viikolla ihminen on niiiin ansainnut nämä suklaat...

Aurinkoiset viikonloput hiirenkorvaisesta Halkomäestä!