Puntari: Paikkaa paikan päällä?

Jos oon jostakin asiasta itseäni jälkikäteen soimannut niin siitä, etten lapsena pessyt kunnolla hampaitani. Olin siinä hommassa kyllä niin auttamattoman laiska ja huoleton, ettei mitään rajaa. Siihen kun yhdistettiin vielä perheemme tapa litkiä happamia viinimarjamehuja päivittäin eikä karkkipäiviäkään rajoitettu, niin tietäähän sen mitä siitä seuraa...hampaitani paikkailtiin jo aika pienenä moneen otteeseen. Muistan edelleen kauhulla sen tunteen hammaslääkärin tuolissa, kun täti pora kourassa ilmoitti, että täällä olis 3 reikää paikattavaksi. Silti en parantanut tapojani hampaiden hoitamisen suhteen ennen kuin joskus yläkoulussa. Kuinkahan paljolta sitä olisikaan säästynyt vähän toisenlaisella asenteella?!

Nyt suussa ammottaa paikkoja melkein enemmän kuin ehjää hammaspintaa. Olinkin vuosi sitten vähän hämilläni, kun hammaslääkäri kehui mua hyvin hoidetuista hampaista. Puhui tietenkin hampaiden nykytilanteesta, mutta kyllä mä silti nolostelin mielessäni sitä valtavaa paikkamerta siellä suussa. Hyvä silti, ettei tilanne ole ainakaan pahentunut (kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että tilanne säilyisi hyvänä).

Huonotapaista menneisyyttä hyvitelläkseni aloin raskaana ollessa käyttää xylitolpastilleja, sillä äidin suuhygienian on todettu olevan merkittävässä roolissa sen suhteen, millaiset hampaat lapsille tulee. Nyt nuo Dents-pastillit ovat jääneet (hyväksi) tavaksi ja rasia kulkee aika mukana kassissa.
Niiden lisäksi koin ison ahaa-elämyksen ostettuani ekan sähköhammasharjan pari vuotta sitten. Ja taas kysyin itseltäni: miksi vasta nyt? Sen parempaa vekotinta ei ole olemassakaan!

Omien lasten hammashuollon suhteen olen aika tiukkis, koska en halua lasten kokevan samaa kohtaloa kuin itse. Hammaspesut aloitettiin jo ihan vauvaiässä ja nyt hampaat pestään valvotusti 2 kertaa päivässä sähköhammasharjalla. Mieluiten jonkun aikuisen toimesta. Nyt kun molemmilla alkaa olla hampaiden vaihtuminen meneillään, ja suuhun pukkaa rautahammasta, oon erityisen tarkkana. Ihmeen hyvin muksutkin nämä pesurituaalit hyväksyy, vaikka pientä purnausta aina silloin tällöin onkin ilmassa. Eipä tarvitse kuin katsoa Olipa kerran elämä -sarjasta hammasjakso, niin pesevät taas kiltisti (ne sokeria rouskuttavat, hampaita poraavat bakteerit pistää ihan omankin ihon kananlihalle)!
Xylitolpastillit ja purkat kuuluvat myös lasten vakiovarutukseen. Erityisen iloinen oon siitä, että lasten koulussa ja päiväkodissa xylitolpastillit syödään aterian jälkeen.
Hammastarkastukset on sujuneet tähän mennessä hienosti nollasaldolla reikien suhteen. Seuraava jännitysmomentti koetaan maaliskuussa, ajanvarauslappu tipahti nimittäin postissa hiljattain.