Halkomäki: Piikkikuoren alla

Meitä on aika monia just nyt. Meitä, joita väsyttää. Kolottaa. Särkee. Jomottaa. Pukkaa näppylää, jatkuvaa tulehduskierrettä, flunssakierrettä, migreeniä ja turvonneita niveliä. Kaikenlaiset vaivat kärjistyvät näin talviaikaan. Meikäläisellä on jo vuosia ollut vaivana kroonisen oloiseksi ärtynyt polvinivelen tulehdus. Ei kestä oikein mitään liikuntarasitusta. Sama vaiva hyppäsi kesällä oikean käden keskisormen niveleen. Lääkäreillä on ollut tarjota vain kortisonipiikkiä. Kahden pienen lapsen kanssa elämä on kuitenkin sellaista hötäkkää, ettei omia vaivojaan liiemmin ehdi eikä jaksa ravata selvittelemässä ympäri maakuntaa. Loppusyksystä kävi kuitenkin niin, että sippasin aika totaalisesti. Ihan sairaalloiseksi muuttunut väsymyksen tunne, tonnin painoinen möhkäle rintakehän päällä, hurjat rytmihäiriöt  ja totaalinen voimattomuus ottivat yliotteen. Onneksi vanhasta muistista tunnistin oireet ja osasin höllätä ja karsia jo ennestään yksinkertaista arkea edelleen yksinkertaisemmaksi ja kevyemmäksi. Se ei kuitenkaan auttanut kuin sen, etteivät oireet tästä enää pahentuneet. Se oli marraskuun loppua. Nyt eletään tammikuun puolta väliä ja minä olen täällä ruudun toisella puolella ihan kivassa kuosissa. Viime kerralla toipumiseen tarvittiin kolmen kuukauden sairasloma, nyt aivan jotain muuta. Neuloja, neuloja, enemmän neuloja.

Ystäväni Satu tuli apuun. Hoitolan pöydällä pötkötellessä haihtuivat niin väsymys, nivelvaivat kuin rytmihäiriötkin. Kolme hoitokertaa. Kasa neuloja ja vähän jäsenkorjaustakin siinä sivussa. Kiinalaista lääketiedettä suomalaisella twistillä hämäläisen sympaattisesti. Siinä kai se resepti.
Minulla oli aikaisempaakin kokemusta akupunktiosta, lähinnä migreenin hoidossa. Tiesin, että monenlaisia vaivoja neuloilla voidaan hoitaa, mutta IKINÄ en olisi tuosta noin vaan uskonut, että tämmöinen paketti. Ja siis ihan tuosta noin vaan!

Että ihan vaan vinkkinä, jos vitamiineista, särkylääkkeistä, kortisonista sun muusta purkkitavarasta ei oikein ole oman voinnin kohentajaksi, niin tässä olisi nyt tällainen ihmisystävällinen vaihtoehto. Neuloja kauhisteleville voin kertoa, etteivät ne tunnu oikeastaan yhtään miltään. Joskus pieni nipistyksen tapainen, mutta ei muuta. Ne ovat hiuksenhienon ohuita ja laitetaan nippa nappa ihosta läpi, ei suinkaan kairata mihinkään reisiluuhun asti.

Ja jos nyt joku sattuukin ajattelemaan tämän olevan jotain hörhöjen hommia, niin huoli pois. Ei siellä hoitolan nurkassa ole mitään kynttilöiden ja uhrilahjojen täyttämää kultaista Buddha-alttaria jossa keltapukuisten munkkien kuoro hymisee jotain pyhää mantraa sinisen suitsukesauhun keskellä. Ehei. Siellä on ihan tavallinen takkinaulakko ja kenkäteline. Ja toisessa nurkassa Satu. Sieltä mä sitten käyn aina kipaisemassa uuden elämän kun vanha rupeaa reistailemaan.

 

 

Oletko koskaan kokeillut?

Tuntuisko mahdottomalta ajatukselta?