Meillä on musikaalinen talo. Tällaisella myrskyllä ikkunoiden ja nurkkien vihellyksestä sekoittuu suloinen kukkopillikonsertto c-duurissa. Onneksi tuulen suunta on muuttunut sitten viime yön. Silloin ajattelin, että kohta makuuhuoneen ikkunalasit pamahtavat sisätiloihin kun tuuli puhalsi karmeina puuskina suoraan talon päätyä vasten. Koko yön nurkissa jyskyi ja paukkui niin, että epäilin aamulla koko kattotiiliarsenaalin olevan pihamaalla levällään kuin palapelin palat konsanaan. No onneksi näin ei ollut. (Remonttireiskat Erkki ja Tuomas tekivät hyvää työtä, että KIITTI vaan!)
Reippaampien tuulien sattuessa kohdille tällä mäellä on aina yksi jännitysmomentti, joka peittoaa parhaimmatkin toimintaelokuvat. Sen nimi on kuusi. Ai miksikö?
Koska se on SUURI.
TODELLA SUURI!
Se on varmasti Aitoon korkein kuusi, ja epäilenpä että myös paksuin jos tyvestä mitataan. (Jopa erikoispuunkaatomiehet sanoivat vuosi sitten, etteivät ole koskaan nähneet niin suurta kuusta!) Ja se kuusi sattuu kasvamaan meidän pihassa. Ja kasvaapa vielä kallellaan naapuriin päin! Että jos se katkeaa, niin tien päälle kaatuu, ja pahimmassa tapauksessa myös naapurin mummon kesämökin päälle. AUTS! (Sen kokoinen kuusi ei kuulemma enää kaadu juurineen, vaan katkeaa jostain kohtaa.) Sellaista puunkaatajaa ei vielä ole löytynyt, joka tuon meidän kuusen kellistäisi. Niinpä se kasvaa siinä aina vaan. Sen juurelle kun menee seisomaan ja katsoo ylöspäin, on kuin olisi sademetsässä. Tunnelma on harras. Vain apinat puuttuvat.
Yöllä laukoin kaksi kertaa ikkunassa katsomassa, vieläkö kuusi on pystyssä.Oli se.
Taipuu
vaan
ei
taitu.
Meilläkin oli koivu pahasti rakennusten ympäröimänä. Yhdellä puolella meni vielä sähkölinja. Kun vielä Tuominen rouhaisi traktorillaan palan puun kyljestä, oltiin lopullisesti valmiit kaatamaan mokoma. Aikamme pähkäiltyämme löysin Kangasalta Hartosen (olikohan se J.M. Hartonen?). Hän sitten tuli ja hoiti homman: Kiipesi puun runkoa ylös, karsi oksat pois, ja lopulta kaatoi rungon ylhäältä alas metrin-parin pölleinä. Vau. Jotkut osaa, uskaltaa ja pystyy.
VastaaPoistat. Myllyojan ihmisveturi
Se on huikeeta touhua! Samalla tekniikalla kaadettiin tuosta meidänkin talon päästä sellainen koivu, jonka kannon halkaisija oli jotain 90cm! Niin paitsi että suuri osa isoista oksista piti laskea liinoilla alas, koska ne kasvoivat katon päällä tai olisivat muuten vaan tuhonneet "kaiken" allaan jos olisivat vapaasti pudonneet. Se ei myöskään ole ihan halpaa puuhaa...vaikka polttopuita samalla tuleekin!
VastaaPoista