niin liikuntatuntimme jälkeen se on kimmoisa ja rapea!"
Näin lauleskellaan meidän perheen suosikkielokuvassa Risto Räppääjä ja polkupyörävaras. Ja kuinka totta se onkaan: vaikka kuinka väsyttää, ahdistaa, masentaa ja lihas tuntuu kapealta ja mieli apealta, niin liikuntatuokio tekee ihmiselle ihmeitä. Piristyy! Virkistyy! Huolet kaikkoavat! Rasva palaa!Totta puhuakseni olen kokenut myös vaiheen, jolloin vihasin liikuntaa. Se elämänvaihe sijoittuu reilun kymmenen vuoden taakse. Mikä sitten sai aikaan asennemuutoksen? Tietysti mies.
Siis löysin miehen, joka harrastaa liikuntaa. Sitten mies löysi työpaikan, jossa harrastetaan aktiivisesti maastopyöräilyä. Sitten mies alkoi viihtyä pyörän selässä niin hyvin, että häntä ei juuri kotona näkynyt (tää oli kyllä ehkä ihan vähän liioiteltua). Tajusin, että jos haluan saada omaa aikaa pienten lasten hoitamisen keskellä, tarpeeksi hyvä syy olla pois kotoa on lenkkeilyn aloittaminen.
Ennen vihasin juoksemista. Mutta sitten sain Vauva-lehden tilaajalahjana sykemittarin ja tajusin, että pitää juosta hiljaa. Todella hiljaa. Aloitin lyhyet hölkkälenkit ja toisinaan hyppäsin maastopyörän selkään.
Nyt olen jo vähän melkein koukussa liikkumiseen. Vanne tulee pään ympärille, jos ei pääse liikkeelle. Tykkään nimen omaan kaikista perinnelajeista: hiihdosta, pyöräilystä, suunnistamisesta, hölkkäilystä. Zumbassa minua ei tulla näkemään. Eikä Bodypumpissa. Minulla on asenneongelma niitä lajeja kohtaan, myönnän.
Viime kesänä sain mieheltä synttärilahjaksi Garminin Forerunnerin. Se on sellainen hieno ja kallis vehje, joka mittaa sykkeen lisäksi myös muun muassa matkaa. Sen saa telakoitua pyörän ohjaustankoon ja onhan se aika näyttävä vehje ranteessakin. Se on parasta, mitä nainen voi mieheltään saada. Siis toimivan kodinhoitohuoneen lisäksi.Ja lopuksi vielä vinkki kaikkien urheiluhullujen miesten vaimoille, joilla on vaikeuksia keksiä puolisolleen synttäri/joululahjoja. Itse ostin vuosi sitten miehelle lahjakortin UKK-instituuttiin Urheilijan kuntotestiin. Kyllä oli mies tyytyväinen. Halusi tänä vuonna saman lahjan ja minähän ostin!
Sillä mikäpä olisikaan suurempi rakkaudenosoitus, kuin antaa lahjaksi mahdollisuus vetää itsensä kunnon hapoille, sinne oksennuksen ja tajuttomuuden rajamaastoon?
Päivitys 31.3.2011. Miten voi luonto ja sää hemmotella liikkuvaa ihmistä näin? En muista, koska olisin näin hulppeissa keleissä päässyt hiihtämään Etelä-Suomessa. Ladulla on lähes bikinikelit! Ja mieletön luisto. Toivon, että talvi jatkuu, jatkuu vaan...
Tää on niin totta. Jos ei pääse liikkumaan, alkaa ahistaa. Ja siihen taas on kaksi lääkettä - viina tai liikunta. Valitse sitten niistä.
VastaaPoistaMä sain synttärilahjaksi aikoinaan Polarin sykemittarin, jossa myös oli matkamittariominaisuus (sellainen kenkään laitettava mötikkä). Se palveli erinomaisesti monta vuotta, mutta päätti sitten jäädä eläkkeelle. Niinpä ostin minäkin Garminin Forerunnerin (tosin eri malli kuin toi sun), ja sehän on todellinen sykemittareiden Rolls Royce! Sen avullahan saa näppärästi lähetettyä lenkit Garminin verkkopalveluun, jossa juostu / pyöräilty / hiihdetty matka näkyy kartalla! Sen lisäksi siinä näkyy korkeusvaihtelut, sykkeiden nousut ja laskut ym. ym. Mahtavaa!
Netistä löytyy myös muita vallan mainioita palveluja kuntoilijalle. Vihkon sijaan olen vuosia pitänyt omaa liikuntapäiväkirjaa netin puolella, palvelussa nimeltä lenkkivihko.fi. Se ei maksa mitään, ja on simppeli ja hyvä systeemi. Parasta siinä on (automaattisten viikoittaisten / vuosittaisten tilastojen lisäksi) yhteisöllisyys: Kuka tahansa muu ko. palvelun käyttäjä voi kommentoida juoksemiani lenkkejä ja kilpasuorituksiani, ja hyvä niin - käytännössä aina kommentit ovat kannustavia ja tsemppaavia. Lenkkivihko.fi:n kautta olenkin tutustunut hölkkääjiin ympäri maata: turkulaisiin ultraajiin, rovaniemeläiseen rautarouvaan, valkeakosken hölkkäporukoihin jne. Mukaan vaan!
Ja vinkiksi: Kaukkalan ympärijuoksussa veri punnitaan ;)
t. Myllyojan vauhtikone
Hei kukahan ymmärtäisi ostaa mullekin tollaisen ihmekoneen synttärilahjaksi? Olisi kiva vertailla päivittäisiä puolen kilometrin työmatka-aikoja, rappustennousun sykevaihteluita kodinhoitohuone-makuuhuone -akselilla ja mitata jääkaapille kertyviä kilometrejä kotisohvalta! Tahtoo kanssa!!! ;D
VastaaPoistaH
Myllyojan ihmisveturi: Meillä täällä Kuhmalahdella tuollainen vanhan ajan kuntokalenteri on kaikkein varmin ratkaisu, kun meillä on niin paljon sähkökatkoja :) samasta syystä meillä on puuhella ja maakellari...
VastaaPoistaOlen kokenut painostusta ja kannustusta tuohon Garminin oman kuntopäiväkirjan käyttöön ottamiseen, mutta jotenkin se on vaan jäänyt...Ehkä tässä kevään korvalla aktivoidun!
Ja hei, herkistely Kaukkalan ympärijuoksua varten aloitetaan lähiviikkoina.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJee urheilupoustaus ja vanhat kunnon perinnelajit kunniaan! Sykemittaria on kokeiltu ja kokeiluks on jäänykin, ei hermoja eikä kiinnostusta opetella sitä vehjettä kunnolla käyttään ja leposykkeen ollessa miljoona hirvitti muutenkin ne lukemat. Eikä johtunu huonosta kunnosta ei ;)
VastaaPoistaJuoksu, hiihto, kävely ja pyöräily loistavia lajeja joita helppo harrastaa pienellä sijoutuksella ja suoraa kotiovelta. Kunnon lenkkarit ja sukat on oltava, muuten ei niin väliä.Innostun myös aika ajoin sauvakävelystä ja ainakin täällä Hämeenlinnassa sauvoja voi lainata kirjastosta, kuinka kätevää :)
Joo, samaa mieltä Heini! Ei urheilu ole rahakysymys, se on asennekysymys! Kaupungissa on tietysti suuremmat lajivalikoimat kuin täällä ihan metsien kätköissä, mutta kyllä niistä sitten osataan rahakin ottaa. Kansalaisopisto on täällä ainakin toistaiseksi edullinen tapa liikkua ohjatusti jos haluaa.
VastaaPoistaTiina, taidan tulla teille viikonlopuksi hiihtoleirille.... :)
H