Puntari: Asvaltti polttaa, ainakin melkein!



Joka päivä maantie näyttää enemmän ja enemmän sulamisen ja kuivumisen merkkejä. Mieli on toisaalta hilpeä (kohta pääsee käynnistämään pyöräilykauden) ja toisaalta haikea (kohta hiihtokausi on lopussa).

Matka Lappiin oli sikäli perheellemme merkityksellinen, että saimme porukkaamme uuden jäsenen. Oulusta kyytiimme hyppäsi naisten maastopyörä. Se on nyt mun ikioma.
Ensimmäisen maastopyörän hankin vuonna 1997, jolloin pyörissä oli vielä jäykkä keula ja varvaskoukut olivat kuuminta hottia. Marssin Lahdessa Leppäsen pyörään ja sanoin tarvitsevani fillarin, jolla pärjää myös maaseudulla. Löin tiskiin 3500 markkaa rahaa ja sain Kona LavaDomen, vm. 1996. Sillä olen polkenut tyytyväisenä kaikki nämä vuodet. (Pari vuotta sitten siihen tosin hankittiin Foxin joustokeula, kun päätin kokeilla kuntoani myös maastopyöräkisoissa).

Pyöräkaupat 2010-luvulla syntyivät vähän eri tavalla. Mies pyörii kaiket päivät (no ei ihan, mutta melkein) netissä myyntipalstoilla (Käsittääkseni Fillari-lehti. Onkohan kyseessä joku lahko, kun tuntuu koukuttavan kävijänsä?!). Tähän mennessä haaviin ei ollut tarttunut mitään mielenkiintoista, kunnes kuun alussa tärppäsi: siisti naisten täysjoustopyörä etsi uutta kotia. Koska pyörä oli nätti ja neitseellisen valkoinen, oli se minunkin mieleeni.
Oikeastaan olisin ollut ihan tyytyväinen Konaankin, koska meitsin pärjääminen kisoissa ei ole todellakaan PYÖRÄSTÄ kiinni, vaan a) polkijan kunnosta ja b) polkijan taidoista. Nyt vähän jänskättääkin, että kun kurvaan uudella Spessullani lähtöviivalle, joku oikeasti luulee, että polkija on yhtä hyvä kuin pyörä.

Parhaassa tapauksessa käy niin, että minä ja uusi pyörämme ystävystymme ja viihdymme toistemme seurassa niin loistavasti että kunto kasvaa, tekniikka kohenee ja kesällä ennätyksen paukkuvat.
Sitä ennen saavat lumet sulaa ja kevät tulla. Eka koitos onkin toukokuun 28. päivä Sappee MTB:n merkeissä (www.sappeemtb.fi). Tervetuloa kannustamaan!


Lyödessäni kaupat lukkoon tiesin, että pyörä on valkoinen ja täysjousitettu. Nyt tiedän sentään merkin ja mallinkin. Turha tällaisilla asioilla on naisen päätään vaivata, kun on olemassa miehet, jotka haluavat ja jaksavat perehtyä teknisiin ominaisuuksiin!




Pyörä viettelee talvilomaa vielä meidän navetassa. Ihan niin hulluja ei täällä sentään olla kuin Tampereella, missä innokkaimmat lapioivat talvellakin polkuverkoston lumeen, että pääsevät polkemaan maastossa ympäri vuoden...