 |
| Kyllikkien talviriemua vuodelta 1980. |
Miten onnellinen olenkaan, että olen saanut elää lapsuuteni 80-luvulla. Silloin kylissä oli vielä koulu. Kaikissa kaupoissa lihatiskit. Äidit laittoivat lapsilleen perunoita ja kyljyksiä. Perunat tulivat omasta maasta.
Miten onnellinen olenkaan, että olen saanut elää lapsuuteni maaseudulla. Olen päässyt pilkille lähes kotiovelta, käynyt kastamassa vastasyntyneitä vasikoita kummisedän maatilalla, rytmittänyt elämän sen mukaan, koska pellolle ilmestyy traktorit tai puimurit.
 |
| Kummisedän Yrjö-isä oli lapsuuden esimerkki maaseudun miehestä. Pääsin jo pienenä ihmettelemään, millaiset kädet oikealla maajussilla on. |
Miten onnellinen olenkaan, että olen saanut elää lapsuuteni ilman paineita. Kouluun saattoi mennä äidin ompelemassa paikallisen kangaspainon jämäkankaista tehdyssä collegepuserossa. Iltapäivisin hiihdettiin kavereiden kanssa, jääkiekkokaukalolle kuskattiin kasakaupalla mailoja ja pelit jatkuivat iltaan saakka. Kellään ei ollut kännykkää, mutta vanhemmat kyllä luottivat, että nälkä porsaat kotiin ajaa.
Moni asia on nyt erilaista kuin minun lapsuudessani. Parissakymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Kiinalaiset rätit ja thaimaasta lennätetty kana tulevat halvemmaksi ja ovat arvostetumpia kuin käsin tai kotimaassa tehty ja tuotettu.
Silti en aio luovuttaa. Haluan lasteni saavat edes osittain lapsuuden, jollainen itsellänikin oli:
Mairen kummisedällä on lehmiä ja pihaltamme aukeaa sydänhämäläinen peltomaisema.
Itku.
VastaaPoistaVaikka kyllä se minunkin lapsuus ihan hyvä oli. Pyllymäkeä toppahousuissa matkalla koulusta kotiin vielä 6.luokallakin.
Ajattele: kummipoikani isoveljeltä oli koulussa kysytty, että oletteko köyhiä, kun sulla on tänään sama pusero kuin eilen. Kolmasluokkalaiset lapset.
VastaaPoistaKaikki tällainen pistää meikeläisen aika hiljaiseksi.
Onko tuossa kuvassa Knaapin Yrjö? Ihana kuva kaikenkaikkiaan. Terveiset Leena-äidille!
VastaaPoistaOnhan se Yrjö K kuvassa. Tuli itselle niin hyvä ja toisaalta haikea olo, kun katseli läpi lapsuuskuvia albumista. Monta asiaa on ollut silloin hyvin ja onneksi maailman kolhut alkoivat kertyä vasta myöhemmin, kun oli vähän vahvistunut niitä ottamaan vastaan.
VastaaPoistaMyös tallikesät 80- ja 90-luvun vaihteesta ovat piirtyneet mieleen sellaisina "ikuista aurinkoa ja ihania heppoja" -fiiliksinä. Vaikka välillä kyllä kaiken hevostelun keskellä siivottiinkin Hannan kanssa yhden talli-ihmisen pölyistä saabia :)
Tiina