Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Puntari: Siivoussunnuntai

Heräsin tänään kuudelta. Oli oudon valoisaa ja outoa oli sekin, että heräsin siihen aikaan. Ulkona nousi aurinko. Vääntäydyin pystyyn ja hymyilin katsellessani maisemaa ruokasalin ikkunoista. Eniten hymyilytti se, että tulossa on niiiiin hieno kevätaurinkoinen keli, että tällaista päivää ei voi mitenkään käyttää siivoamiseen (mitä kämppämme huutaa kaikilla soluillaan).

Niin siinä kuitenkin kävi, että sillä aikaa kun palvelin kahta talossamme asuvaa bed&breakfast-asukkia (lapsia) niin jostain oli ilmestynyt pilviä, eikä aurinkoa näkynyt enää missään. Siis pakkorako siivoamiselle.

 

Aloitin reippaana pyykkäämisellä. Ja kun kone oli pyörinyt ihmettelin, miksi kaikki vaatteet ovat niin nuhjuisia.
Oli aika käydä tositoimiin! Hävettää myöntää, mutta elämäni ensimmäisen kerran putsasin pyykinpesukoneemme nukkasihdin. Se pitäisi kai tehdä aika usein, ja meillä sen on tehnyt tähän asti mies (ei niin kovin usein).
Tällainen vehje (joo, näyttää kaksimieliseltä!) sieltä pesukoneen luukusta sitten paljastui. Tiskiharjan kanssa oli hyökättävä ällötyksen kimppuun.



Mutta kyllä puhdas kalu on aina ilo silmälle, kuten Rane ja Kokki tokaisivat elokuvassa Siivoton juttu. Samaa mieltä! Päätin sitten putsata koko pesukoneen ja lorautin sinne reilulla kädellä Kloritea. En oikein tiennyt, että mikä pesulämpötila kannattaa valita, joten väänsin neljällekympille. Pelkäsin, että jos lämpötila on 95, toi Klorite kehittää jonkin kemiallisen reaktion ja kirjaimellisesti räjäyttää lian pois. Kone pyöri tyhjänä ja toivottavasti kaikki alkueläimet sen syövereissä saivat kyytiä.

Pesukonehuollon jälkeen vuorossa olikin sitten koko muun talon siivous. Kynnenaluset verillä lattialta ruokajämiä rapsuttaessani oivalsin, mikä olisi sittenkin ollut puulattioita fiksumpi vaihtoehto lapsiperheen kodin lattiamateriaaliksi. Jos nyt remontoisin, vetäisin koko kämppään asvaltin.
Palokunta kävisi sen sitten säiliöautoineen ja suihkuputkineen pesemässä jouluna ja juhannuksena.







4 kommenttia:

  1. Olenko mä missanut jotain? Ensimmäistä kertaa kuulen sanan "nukkasihti". Ohops, lienee meidänkin pesukoneelle tsekkauksen paikka, enpä ole moista katsonut 17 vuoteen...

    Pitäisi keksiä itsensäsiivoava talo. Takuulla olisi myyntimenestys!

    t. Myllyojan ihmisveturi

    VastaaPoista
  2. Sunnuntai on just paras päivä siivota!

    Mulla odottais mukava lavuaarin hajulukon puhdistus -homma sopivaa päivää, ei vaan inspiraatiota juuri päiväuniaikaan oo. Mutta kun hommat saa hoidettua, on niin hyvä olo että ihan sen takia kannattais tarttua toimeen!

    Mukavaa uutta viikkoa teille, ihanaiset!

    VastaaPoista
  3. Myllyojan ihmisveturi: Sehän tässä elämässä onkin niin mielettömän hienoa, että joka päivä (ainakin melkein joka päivä) oppii jotain uutta. Nukkasihti ei välttämättä ole virallinen nimitys tolle limahirviölle, mikä koneesta ilmestyi, mutta se tuntui sille sopivan korrektilta. Kunnostauduin siivousrintamalla viime viikolla myös astianpesukoneen suhteen. K-extrasta löytyi Pirkan astianpesukonepesuainepullo, ja sen avulla putsasin tiskikoneenkin. Mieletöntä tehokkuutta.

    Kesakko: Hajulukkoputsaus kuului mun ohjelmistoon jo tammikuussa (kun olin ensin vuoden ajatellut, että se pitäisi tehdä...). Olin kyllä vähän pettynyt, kun ei sieltä pötkähtänyt ämpäriin mitään kaksipäistä, kolmesilmäistä merihevosmutanttia, vaan ihan vaan muutama hius ja kynnenpätkä. Ja just kun mä hain elämääni jännitystä.

    Siivoussunnuntai huipentui iltapäivällä paikallisen urheiluseuran hiihtokisoihin, joissa molemmat tytöt vetivät kultaa!!! Siis myös Saima, ilman sauvoja kaiken lisäksi. Reijo Jylhälle tiedoksi: täällä olisi valmennettavia!
    Illalla tytöt tulikin sitten kuumeeseen, eli tänään hoidan kahta pientä potilasta kotona.

    VastaaPoista
  4. Tulin vain kertomaan että hajulukko tyhjennetty ja pyörrytty vaan kerran! Mutta penteleen lavuaari ei vedä nyt edes sen vertaa ku ennen hommaa joten uusiksi menee. Tarttee siis tän putkimiehen vielä harjoitella aika paljon näköjään kun ei tuosta apumiehestäkään paljon apua ole(vielä). Voin kertoa että aika paljon ottaa tällä hetkellä päähän, mutta keräilen itseäni ja yritän uudelleen. Pitkäjänteisyys ei oo ikinä ollu mun hyveitä.

    Paranemista pikkupotilaille ja rauhallista maanantaita äidille. Onneks siivosit jo eilen :)

    VastaaPoista