Halkomäki: Kukat kämmenellä

"On helppo tunnistaa ulkonäöstä sellaiset naiset, joita aviomies on pitänyt kuin kukkaa kämmenellä. He ovat hehkeitä kuin juhannusruusut. Heitä on hemmoteltu huomenlahjoilla ja muistettu hääpäivänä. Heidät on viety etelään syntymäpäivänä ja kylpylään hierottavaksi nimipäivänä. Heille on kannettu äitienpäivänä aamiainen sänkyyn ja annettu jalkahierontaa huonoina päivinä. Heitä on hellitty ja rakastettu päivin ja öin. Heille on puhuttu ystävällisesti, heidän murheitaan on kuunneltu ja heitä on lohdutettu.

He ovat muistaneet pitää myös itse itsestään huolta, ja heistä näkyy se. He kohtaavat uuden ihmisen iloisesti hymyillen ja he saavat positiivista palautetta missä ikinä kulkevatkaan. He vastaavat tuntemattomien numeroiden soittoihin, eivätkä he pelkää lehtimyyjää. Heille päivän posti on kiinnostava mahdollisuus, eivätkä he masennu laskuista, koska yleensä joku toinen ottaa ne hoitaakseen. 

Sitten on niitä naisia, joita on pidetty kuin kukkaa kämmenellä, mutta vain sen aikaa, kun kukasta on nypitty terälehdet yksi toisensa jälkeen irti. Heidän ilmeensä on torjuva ja sisäänpäin kääntynyt. Heistä huokuu se kovuus, jolla elämä on heitä kohdellut. Heidän varautuneisuuttaan eivät peitä kukkamekot eivätkä korkkiruuvikiharat. Heidän suora ryhtinsä ja hymyttömät kasvonsa kuuluttavat kauas, että näin he pärjäävät tässä pahassa maailmassa, koska heidän on pakko -omillaan.

He ostavat itse lahjansa. Kun he kohtaavat uuden ihmisen, he eivät syöksy avosylin tätä vastaanottamaan. Jo heidän katseensa poranterä pelottaa onnenonkijat kauemmaksi. He tarkkailevat kauan, ennen kuin uskaltavat luottaa ja avautua. Heidän historiansa kertoo pettymyksistä, joihin he ovat oppineet varautumaan. He pettyvät helpommin kuin juhannusruusut. Heitä ei enää helposti höynäytetä, mutta ei heille myöskään usein tule tilaisuuksia yllättyä iloisesti. Heidän kokemuksensa mukaan yllätykset ovat yleensä ikäviä.

Mies, katsopa naistasi. Kumpaa kukkalaatua sinun maaperäsi kasvattaa? Nainen, kumpi sinä haluaisit olla? Terälehdetön päivänkakkara on kuin siivetön kärpänen, kitumalla kuoleva, mutta kun kirsikkapuusta katkeaa latva, se kasvattaa katkenneen tilalle kaksi uutta."

Päivi Alasalmen kolumni Aamulehden sunnuntainumerossa joskus taannoin. 
Leikkasin sen talteen. 
Vaan miltä asia näyttäisikään toisinpäin katsottuna?