En syty sinänsä Humppilalle. Kunta on perinteinen pieni kunta: kylän keskustan rakennukset on rakennettu silloin sun tällöin ja se näkyy arkkitehtuurissa. On tasaista, eikä ole järviä. Ja ollaan aika kaukana kaikesta. Tämä on siis minun mielikuvani Humppilasta, ei välttämättä totuus!
Humppilalla on kuitenkin jotain erittäin kadehdittavaa, nimittäin suurehko kunnan läpi kulkeva maantie Porista Helsinkiin. Tuon maantien varrelle on kehittynyt loistava ostoskeskittymä, josta löytyy niin Iittalan, Marimekon kuin Pertti Palmrothin tehtaanmyymälät.
Tällä vierailulla huomasin, että ostosparatiisiin oli rantautunut myös Globe Hope! Kääk!
Valitettavasti (rahapussin kannalta onneksi) en päässyt vierailemaan kyseisissä myymälissä, sillä käytimme tietysti kaiken liikenevän ajan kuulumisten vaihtamiseen hyvässä seurassa. Mutta tein periaatepäätöksen, että keväämmällä Kyllikit tekevät Humppilan suunnille ostosmatkan, ja matkan varrella pysähdytään ainakin myös Nuutajärven lasikylään ja erääseen luomupuotiin (ja ehkä Urjalan makeistukkuun....).
Vierailut Humppilaan ovat minulle aina terapeuttisia. Mieheni sisko kuuluu niihin ihmisiin, jotka loihtivat kaunista vaikka rautakangesta ja kasasta sepeliä. Saan perheen kodissa aina suurta mielihyvää katsellessani kauniisti toteutettuja sisustusratkaisuja (nyt heillä tosin on meneillään remontti, joten Remppa-Ässä-purkit ja paineilmanaulain keittiössä vähän rikkoivat tunnelmaa :).
Tällä kertaa, remontinkin keskellä, kauneuttaan ympäristöön sädehtivät keväiset asetelmat. Pajunkissat olivat saaneet seurakseen kukkivia kirsikkapuun oksia. Yksinkertaista, mutta kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti