Kyllikit: Luukku auki, 10

Pukki meni tonne!

Kaksi viikkoa jouluun!

Joka vuosi olen päättänyt, että TÄNÄ VUONNA minä hoidan kaikki hommat ajoissa, laitan joulukoristeita heti joulukuun alussa, siivoilen pikkuhiljaa nurkkia, paketoin hankkimani lahjat persoonallisen kauniisti ja ajoissa, ostan kinkun vielä kun niitä jostain saa, askartelen kortteja, teen kivoja pikku paketteja ystäville ja naapurustoon, suunnittelen joulumenyyn, selailen reseptejä ja mietin mitä uutta tänä vuonna kokeilen, nautin joulunkuun ihanasta tunnelmasta kynttilöiden ja hyvän lukemisen parissa. Jepujep. Tähän en ole vielä koskaan kyennyt.

Olen ostamassa kinkkua kahden hengen talouteen silloin, kun jäljellä on enää niitä yli kymmenen kilon mötköjä. Joulusiivous kutistuu viikkosiivoukseksi aatonaatton iltana kun kaikki leipomukset on tehty. Joulukoristeet kaivan kaapista esille siivoamisen jälkeen ja ripottelen ympäri taloa. Lahjojen paketointi alkaa talon koristelun jälkeen yöpuuhana, joskus sain kesken kaiken hirveän migreenikohtauksen ja kävin kuin taikaiskusta oksentamassa kerran, otin lääkkeen ja homma jatkui vähän pökkyröissä tunnelmissa.  Ja paketit luonnollisesti kääräistään pikapikaa Löytöteksin punaisiin tonttukuvioisiin tusinapapereihin ja laitetaan käherrysnauhat päälle. Tussilla nimi kylkeen. Joulukorttien askartelu on jäänyt ja varmaan kohta niiden lähettäminenkin. Joulupuhelu on mukavampi! Pipareita aion leipoa moneen otteeseen, mutta yleensä olen unohtanut kokonaan koko piparipuuhan. Joulun ruokalista on joka vuosi sama ja koska Tiina haluaa kylmäsavuporohyytelöä eikä sitä saa vaihtaa johonkin uuteen kokeiluun josta ei ole takuita. Ja mitään uutta en ehdi kokeilla kun kaiken kanssa tulee muutenkin kiire. Ja tästä voikin vetää johtopäätöksen, että se kirjan lukeminen kynttilänvalossa joulumusiikin soidessa on vain kaukainen haave...

Mutta tänä vuonna kaikki on toisin! Voiko ihminen todella kehittyä, vai mistä tämä oikein kertoo? Ensimmäisenä adventtina laitoin joulukynttilät senkin päälle ja olen polttanutkin niitä! Kerran luin illalla jotain lehteäkin olkkarissa! Joulukoristeet on kaivettu kaapista esiin, inventoitu ja laitettu jo kahtena adventtina jotain esillekin. Kuisti on siivottu ja pientä, todella pientä järkkäilyä tehty. Se ei tosin näy seuraavana päivänä yhtään missään, mutta mieltäni rauhoittaa se, että lapselle pieneksi jäänyt talvitakki on vaatekomerossa eikä roiku turhaan eteisen naulakossa, ja että piparimuottirasiasta on poistettu kaikki puhkiruostuneet kammotusyksilöt ja että yläkerrassa ei ole enää korvatulppia sängyn alla. Esimerkiksi. Joulun ruokalista on tehty, Tiina saa savuporohyytelöä ja minä teen itselleni marenkeja. Ehkä turhan eksoottista kinkun kanssa, mutta kokeillaan kahvipöytään. Olen myös vakaasti päättänyt leipoa joululimput kaikille lähisukulaisille, mausteetkin on jo ostettuna. Tein myös listan asioista, jotka pitää hoitaa ennen joulua. On mustaa valkoisella ja miehellekin jotain mitä lukea. Ettei se sukella aatonaattona iltaseitsemältä kotiin ja kysy ihan pokalla, niin että mitä täällä nyt olisi sitten tekemistä huomista varten.  Ja ennen kaikkea aion tänä vuonna muistaa ottaa jouluvihdan pakastimesta, kaksi vuottahan se vasta siellä on värjötellyt.

Kaiken tämän toistaiseksi onnistuneen joulukuufiilistelyn myötä toivon meille kaikille leppoisampaa tunnelmaa joulunaluspäiviin, vähemmän kiirettä ja kiristelyä, enemmän mukavaa yhdessäoloa mattopiiskan varressa ja piparipeltien ympärillä. Sitä joulumieltä jokaiseen päivään, ei vain aattoiltaan!

Kymppiluukussa pieni jouluruno. Viritellään hiukan tunnelmaa!

Tontuntöitä

 

Iloisesti, iloisesti

alkaa tontun joulupesti.

Kantapäissä siivet kilkkaa,

nyt me juostaan kiireenvilkkaa.

 

Tontuntöitä joulun alla:

toiveita on tulvimalla,

lumipilveen hukkuu katu,

joulu tulee niin kuin satu!

 

Tittamari Marttinen