Kyllikit: Luukku auki, 3

Meille nykyihmisille joulu on kai vuoden stressaavinta aikaa? Vai miten on? Ja mistä se stressi ja kiire sitten syntyy? No, omalla kohdalla kalenteri täyttyy aika nopeasti kaikenmaailman joulujuhlista ja joulujuoksuista, mutta muuten joulu ei pääse ottamaan niskalenkkiä. 

Aina se on tullut, stressasi tai ei.

Ehkä yksi rakkaimmista keittokirjoista on aikanaan synttärilahjaksi saamani Isomummin keittiö. Tämä Kai Linnilän ja Hanna Pukkilan toimittama kirja perustuu Elsa Helmisen ruokavuoteen 1896. Elsa on pitänyt 34-vuotiaana päiväkirjaa ja kertoillut elämästään Kosken kartanon osapäiväisenä taloudenhoitajana. Elsalla on mies Anselmi, joka toimii samassa kartanossa metsänvartijana. Pariskunnalla on kaksi lasta, 10-vuotias Sylvi ja 6-vuotias Saima.

Elsan touhuja seuratessa nykymaailman "kiireet" voi asettaa ihan uuteen mittapuuhun. Meidän nykyihmisten aika kuluu johonkin muuhun kuin reilut 100 vuotta sitten. 

Tässä muutamia otteita Elsan joulunajan päiväkirjamerkinnöistä:

18.11. Viikonvaihteessa näkyi iltaisin kirkkaalla taivaalla paljon lentotähtiä, olemme niitä tyttöjen kanssa katselleet. Alkuviikon olen kehrännyt lankoja. Tänään on pyryinen päivä, lunta on tullut aamuyöstä asti pohjoistuulen mukana.

24.11. Eilen teurastettiin kaksi sikaa kartanossa. Olin taas verta vispaamassa. Tänään miehet paloittelivat lihat ja laitoimme kinkut suolaan joulua varten. Kylkilihoista teimme kylkirullia ja possumakkaraa.

Sylvi sai talvikenkänsä hajalle, vein ne naapuriin Lundin Tuomakselle korjattavaksi. Hän on hyvä suutari ja tekee huolellisen työn. Kotona laitoin maksapihvejä.

27.11. Eilen aloitimme kartanossa saippuan keiton. Tänään menen tekemään työn loppuun. Ensi viikolla oli tarkoitus tehdä piikojen kanssa kynttilöitä.

4.12. Olemme tyttöjen kanssa panneet alulle joulun ajan töitä. Toissapäivänä aloitimme ison himmelin kokoamisen. Sen tekeminen on hidasta. Sylvistä on jo apua, hän osaa tehdä kuutioita. Saimakin on askarrellut rusetteja ja paperitähtiä koristeeksi. Olen hiljalleen kutonut tytöille villatakkeja joululahjaksi. Työ on aikaa vievää, koska voin tehdä sitä ainoastaan iltaisin, kun tytöt ovat jo nukkumassa. Ne ovat jo aika pitkällä, saan ne kyllä jouluksi kuntoon.

7.12. Vaikka päivät ovat pimeitä, olemme piikojen kanssa siivonneet ja pölyttäneet kartanon huoneet sekä lämmittäneet niitä. Väentuvan saavat piiat siivota vähän lähempänä joulua, miehet sen ehtivät vielä sotkemaan. Teimme kartanossa silakkalaatikkoa, vein sitä kotiinkin. Myös kuivatut hauet laitoimme likoamaan lipeäkalaa varten.

11.12. On pimeää ja lauhaa, sumuista. Tytöt tekivät oljista kauniita ja hauskoja koristeita joulupuuta varten. Tänään tein piparkakkutaikinan, jonka leivomme yhdessä huomenna.

17.12. Anselmi lähti kaupunkiin Helsinkiin. Hän käy asioilla, on kaksi yötä kaupungissa ja tulee takaisin isännän ja Yngve-herran kanssa, jotka tulevat joulunviettoon Helsingistä junalla. Pyysin Anselmia tuomaan sokeria, rusinoita ja kuivattuja hedelmiä sekä siian, savustetun tai tuoreen, jos löytää. Olen kotona siivonnut ja vaihtanut verhoja. Lattioille laitan vielä puhtaat matot. Leivoin myös limppuja.

23.12. Yngve-herra kävi tuomassa tytöille lahjat, joita hän oli kaupungista tuonut mukanaan. Sylville hän toi kirjan Pikku Simon seikkailut jouluiltana ja Saimalle pienen nuken, jonka silmät sulkeutuvat. Sylvi katseli nukkea kyllä sen näköisenä, että hänkin olisi sellaisen halunnut. Olen tehnyt laatikoita kyllästymiseen asti, niin kartanossa kuin kotona. Huomenaamulla on vihdoin jouluaatto ja herkullisen riisipuuron aika.

 (Lähde: Isomummin keittiö, Elsa Helmisen ruokavuosi 1896. Toim. Kai Linnilä ja Hanna Pukkila)

Mitä piditte Elsan "blogimerkinnöitä"? Löytyikö yhteneväisyyksiä omaan jouluajan kalenteriin? Kuinka moni tekee vielä lipeäkalaa itse? (tai edes syö sitä?).
Lämminhenkinen vuosi Elsan perheen parissa on ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Reseptit on muutettu niin, että nykyaikanakin voi niitä valmistaa. Valikoimaa löytyy aina liuskaloorasta sianpääsylttyyn asti!